Eteinen edistyy

Meillä on onni omistaa tilava eteinen. Monen mielestä siinä on paljon hukkatilaa mutta me osaamme arvostaa tätä tilaa varsinkin silloin kun neljä ihmistä ja yksi innokas koira tekee lähtöä samaan aikaan johonkin ja eteisen lattia täyttyy villahaalareista, hanskoista, pipoista, toppapuvuista, mölinästä... 

Ennen eteinen on ollut aika tylsän näköinen. Sehän on se ensimmäinen näky asunnosta kun vieraat astuvat sisään joten huone ei ole todellakaan vähäpätöinen. Kaipasimme sinne siis piristystä sekä lisää säilytystilaa sillä sitähän ei voi koskaan olla liikaa. Hyödynsimme superhuoneessa olleen vaatekaapin ja siirsimme sen eteiseen ja se vetää kivasti tavaraa mutta varsinkin kengille haluttiin lisää säilytystilaa sekä jokin istumapenkki. Lapsille halusimme myös oman naulakon sillä toiveena on että joku päivä lapset itse osaavat laittaa naulakkoon käyttövaatteensa. Sitä odotellessa...

Eteinen on vielä vähän vaiheessa mutta olemme nyt jo huomanneet että hyvään suuntaan ollaan menossa. En ole muuten vieläkään saanut inspiraatiota (ja löytänyt aikaa) maalata tuota eteisen hirsiseinää valkoiseksi mutta kaikki aikanaan...

Näkymä kun tuulikaapista astuu eteiseemme.
Tuo iso kello on arkiaamuina elintärkeä.

Mallailua...

Viime viikonloppuna jokusen kappaletta listaa löysi paikalleen vaikka listaa puuttuu vielä ja paljon. "Pölkkykin" sai listat sillä totesimme että se on fiksuin ratkaisu pikkulapsiperheessä jossa se saa takuuvarmasti törmäyksiä osakseen. Listat eivät ole teräviä ja ne voi aina vaihtaa... (Vielä kun tuon pölkynkin jaksaisi sutia valkoiseksi.)

Upouutta eteisessä on tuo Ikean Stuva-istumapenkki. Sen alla on kivasti säilytystilaa. Samoin Ikeasta on eteisen Stave-peili ja Ställ-kenkäkaappi joka on osoittautunut huipuksi sillä sinne mahtuu myös metriheikkien kengät. Kotiutamme ehkä vielä siis toisenkin samanlaisen tuon päälle. Matto oli Sotkan ale-ostos tammikuussa.

Kyllä todella siis kelpaa tässä eteisessä nyt tapella kahden tyttösen kanssa arkiaamuisin kun toinen lähtee naureskellen karkuun kun tulee puhe siitä että lähdetään pukemaan ja toinen huutaa ja mesoaa pukiessaan kun pitää auttaa mutta EI TIETENKÄÄN saan auttaa yhtään! ;)

-A-

Lastenhuone

Ainoa huone, jota voi kutsua melkeinpä jo valmiiksi, on lastenhuone. Syynä varmaan tähän on se etten ota yhtään paineita lastenhuoneen sisustamisesta. Mielestäni lastenhuoneessa saa olla vähän asioita hujan hajan ja kaiken ei tarvitse  todellakaan sopia toisiinsa täydellisesti. Värejä saa käyttää rohkeasti ja tavaraa saa olla esillä. Tärkeintä on toimivuus ja se että huoneen asukkaat tykkäävät. Meidän prinsessat saivat nyt toivomansa hempeän vaaleanpunaisen prinsessahuoneen vaikka se omasta mielestä onkin aika öklö. 

Vaikka ehkä fiksua olisi niin en osaa sisustaa lastenhuonetta niin että ottaisin huomioon esimerkiksi sen että huoneen täytyy kelvata lapsille sitten kouluikäisenäkin. Maalilla ja tapetilla saa sitten uutta ilmettä seiniin ja tavarat ja huonekalut päivittyvät lasten kasvun myötä. Voi myös olla että tytöt haluavat jossain vaiheessa omat huoneet joten viimeistään silloin sisustellaan molemmille omannäköiset huoneet.

Nuorimmaisemme nukkuu edelleen meillä lainassa olevassa pinnasängyssä mutta tarkoitus on päivittää tyttöjen sängyt sitten jossain vaiheessa samanlaisiksi keskenään. Villejä ideoita ollaan tehty itse rakennetusta hienosta makuusopesta tuonne matalaan tilaan mutta vakavasti harkitaan myös sitä että ihan vaan ostetaan valmiit sängyt tytöille. Katsotaan katsotaan... Nykyisten sänkyjen väri ei ole ehkä se mieleisin mutta kuten sanottu, en stressaa todellakaan tätä!

Nyt seuraakin kuvia lastenhuoneesta vähän sikin sokin, sillä osassa kuvista taluja ei oltu saatu vielä seinälle ja nyt nekin on jo paikoillaan. Tytöt saivat joululahjaksi kuvissa vilahtavan tonttuteltan ja sekin seilaa paikasta toiseen kun on kevyt siirtää. Yläkerran aulassa on ollut puolestaan nyt sellainen leikkitunneli säilytyksessä. Oikeat sisustusmokat ja hirvitykset siis vallisevat yläkertaamme mutta hei lapset tykkää. :D 

Huonekaluista lastenhuoneessa uutta on oikeastaan vain nuo kaksi Ikean Malm-lipastoa joissa säilytetään lasten käyttövaatteita ja vähän myös leluja. Billy-kirjahylly on hankittu jo ensimmäiseen omistus-asuntoomme ja sen kaksi muuta osaa ovat nyt porraskäytävähuoneessa. Keinuhepan on tehnyt isäni minulle kun olin noin 2-vuotias ja tuunaamani lelukaapin edessä oleva pikku matto on siskoni itse tekemä.


Viimeisessä kuvassa on sitä todellista arjen realismia. ;)


-A-

Maaliskuun puoliväli

Blogin puolella on ollut hiljaista. Arki rullaa omalla painollaan ja aina kun keretään ja jaksetaan, tehdään näitä kotiasioita eteenpäin. Takana on ne ajat kun jaksoi vapaa-ajalla painaa töitä myös kotona iltamyöhään saakka. Listoja puuttuu edelleen alakerrasta. Pihalla on kamala kaaos. Seiniä on maalaamatta. Tavaraa on hujan hajan  ympäri asuntoa ja tauluja on seinällä tasan yhdessä huoneessa. Eli keskeneräistä on ja joo ärsyttää todella asua tämän keskeneräisyyden keskellä mutta kun ei vaan jaksa niin ei jaksa! Pala palalta tehdään asioita eteenpäin ja yritetään olla ottamatta tästä stressiä. Nimittäin pelkkä se arjen pyöritys itsessään meinaa välillä stressata... 

Toisaalta hieno fiilis on se kun saa jotain pieniäkin osa-alueita tehtyä, vaikkei välttämättä saa koko kokonaisuutta valmiiksi. Juuri nämä pienetkin asiat, kuten verhot tai taulut seinällä tekevät tästä juuri sen meidän näköisen kodin. Ne antavat ilmettä ja tuovat kaivattua kodikkuutta. Kieltämättä esimerkiksi olohuoneen kaksi isoa seinää näyttävät silmääni todella tyhjiltä ja melkein ahdistavilta. Vielä kun en ole saanut kuningasideaa siitä mitä kaikkea seinälle laitetaan niin joudumme kestämään tuota keskeneräisyyttä.  

Makuuhuoneeseemme saimme laitettua pari kolme viikkoa sitten ne kaipaamani verhot VAIKKA en sillä kertaa jaksanut niitä verhoja lyhentää. Ja yksi verho jäi myös silittämättä. Hups! ;) Ihan huippua on muuten saada petivaatteet tuolle pikkuparvekkeelle vaivatta tuulettumaan.

Pian tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun aloitimme laajennusprojektin. Kun ottaa huomioon sen miten vähällä työvoimalla yläkertamme on rakennettu (eli melkein yksin isimiehen toimesta) niin ei huono suoritus ollenkaan. Mutta rehellisesti sanottuna vuosi on ollut todella raskas ja jos NYT tämä kaikki pitäisi tehdä uudestaan, ei todellakaan tehtäisi. :) Mutta samalla ei kaduta, sillä nyt meillä tosiaan on tilaa temmeltää. Tämä todella on asunto jossa halutessamme voimme asua hamaan tulevaisuuteen saakka. Täällä ei tila lopu kesken kiitos todella muuntelukelpoisen pohjan. 

 Tänä aamuna sai herätä taas lumiseen maisemaan. Viime vuonna kevät oli samaan aikaan paljon pidemmällä.

Näiden aurinkoisten ja lumisten tunnelmakuvien myötä aloittelemme viikonlopun viettoa. Ehkä rempataan ja sisustetaan tai sitten ei. :)

-A-