Vanhan purkua ja uuden suunnittelua

Tapahtui viime viikon lauantaina:

Mitä tekee tämä yksi pariskunta kun saa mahdollisuuden viettää harvinaista vapaa-aikaa keskenään kun lapset pääsee mummulaan yökylään yhdessä kahden serkkunsa kanssa (eli niillä on takuuvarmasti kivaa.) ???

No tietenkin siivoaa mm. superhuonetta roinasta ja mm. repii superhuoneen vanhaa lattiaa ja tapettia pois. Lakaisee ja imuroi yläkerran eristevillan jäänteitä pois. :D

Mutta oli kuitenkin ihmeen kivaa ja jopa terapeuttista sillä kerrankin päästiin tekemään tätä yhdessä ja mikä parasta RAUHASSA! Sellaiset reilu kuusi tuntia tuossa hujahti ihan huomaamatta ilman mitään taukoja kunnes iski kova nälkä ja raahauduttiin kaupungille syömään (se kun oli se päivän ns. tarkoitus.) Leffaan ei tosin enää jaksettu mennä mutta käytiin yksillä ja Makuunista hakemassa irtokarkkia. Kotona myöhäinen iltalenkki koiran kanssa joka ei normaalisti onnistu yhdessä koska lapsethan on nukkumassa.

Meikäläinen terapioi itseään repimällä tapettia ;)

Tässähän oli kaksi tapettikerrosta päällekkäin
 (jonka päälle me olimme maalanneet tuon purppuran? maalin)
Olen saanut kuulla tästä epäonnistuneesta värivalinnasta
varmaan sata kertaa mutta nyt se lähtee pois)

Tapetti revitty. Tämä on siis kohta johon lokakuussa tulee portaat.

Tapetoimme tuon harmaan kohdan ja nuo ruskeat levykohdat tasoitetaan ja
 ne tulevat olemaan  valkoiset ja niihin kiinnitetään portaiden lasikaiteet.

Sitten lähti laminaatti superhuoneesta

ja laminaatin alla ollut muovimatto...

Superhuoneen nykytila kaikessa kauheudessaan

Tuon oviaukon oikealta puolelta lähtee portaat yläkertaan sitten kun ne ensi kuussa saapuvat.

Tämänhetkinen näkymä eteisestä superhuoneeseen/porraskäytävätilaan.
Tätä aukkoa avataan niin paljon kun pystyy, mutta ongelmana on se että tuo
väliseinä on tiiltä ja kantava seinä. Näillänäkymin seinää lähtee vain noin  15cm pois mutta avonaista tilaa tulee sitten taas kattoon saakka joten toivottavasti avartaa tarpeeksi tilaa.



Lauantain "perhereissuna" oli retki Starkkiin hakemaan puuta sekä katselemaan mm. vinyylilankkuja. Saimme Starkilta melko houkuttelevan tarjouksen Pergon vinyyleistä jotka yleensä on ihan hullun kalliita (niin kalliita ettei niiden valinta ollut mikään vaihtoehto.) Edelleen eihän tämäkään mitään halpaa ole mutta sellaista johon EHKÄ budjettimme taipuu...

Oikealla: Light grey chalet pine
Keskellä: Grey heritage oak
Vasemmalla: grey chalet pine

(Oikeanpuolinen on minun suosikki. keskimmäinen isimiehen)

Sunnuntaina teimme tyttöjen kanssa reissun bauhaussiin josta löysimme netistä surffaillessa varteenotettavan tapettivaihtoehdon porraskäytävään. Muuten hyvä reissu mutta jossain epähuomiossa ostin puolet liian vähän tapettia (otin kaksi rullaa....tarvittaisiin neljä.) Nyt tässä pohdin lähtettäiskö tyttöjen kanssa kohta taas kyseiseen kauppaan. Ei huvittaisi mutta minkäs teet, pakkohan se tässä lähiaikoina on mentävä kuitenkin.

Meikäläisellä on nyt kolmen tiiviin viikon jälkeen vapaata alkuviikko mutta tämä on tosin vain ns. näennäisesti vapaata koska opiskelutöitä on tehtävä keskiviikkoon mennessä kaksi. Arvatkaa olenko aloittanut kumpaakaan... Muitakin koulutöitä "erääntymässä" tässä lähiaikoina. Onneksi toinen muksu huomenna hoidossa niin EHKÄ yhden lapsen kanssa on vähän helpompaa vääntää päiväsaikaankin töitä eteenpäin. Kivasti kyllä nuo tytöt jo leikkii pidempiä pätkiä yhdessä, kuten nyt juoksee (tai toinen konttaa) ympyrää tuossa meidän keittiön ja olohuoneen välissä olevan väliseinän ympäri. :D Fiksu jos olisin en jaarittelisi tänne nyt mitään vaan tekisin niitä koulutöitä...

Lisästressinä isimiehellä on tiukka viikko töissä. Ja "sokerina pohjalla" sunnuntaina pitäisi järjestää esikoiselle noin 30 hengen (vain lähimmät kutsutaan mutta meitä on niin paljon..) synttärijuhlat. Tilanpuutteen vuoksi pakko varmaan jakaa vieraiden saapumista kahteen osaan. Täällä on kyllä satamiljoonaa asiaa tehtävä ennen kun tänne kehtaa kutsua vieraita. Juhlatarjoilutkin vievät aina oman osansa ajasta. Synttärisankarin toiveena olisi saada Minion-kakku... 

Voi APUA kuinka tästä viikosta selvitään...

-A-

(Eilisen aikana isimies nikkaroinut yläkertaan väliseiniä. Tulossa lisää siitä myöhemmin.)

Talo on eristetty

Taas hetkellisesti palasi keväästä tutut ylipitkät rakennuspäivät tähän talouteen. Isimies meni sopimaan puhallusvillan puhalluksen yläpohjaan täksi päiväksi, koska se piti tehdä syyskuun aikana ja ensi viikko ei oikein käynyt töiden (niiden josta maksetaan palkkaa) takia joten ainoa ratkaisu oli tämä päivä. Ja niinhän siinä kävi että ihan hullu kiire tuli ennen perjantaita...

Sunnuntaina alkoi seinien eristäminen. Siinä ei tainnut mennä mitenkään kovin pitkään. Olisiko ollut valmis jo maanantaina. Sitten höyrysulkumuovia pintaan. Ja läpiviennit paikoilleen, eli viemärin tuuletus ja ilmanvaihdon poistoilmaputki. Samoin kattoikkunan "puutöiden" askartelu sisältäpäin valmistui.

Katon eristäminen tuulensuojaeristeellä alkoi tiistaina ja ennen eristeiden laittoahan kattoon oli askarreltava puurimat joihin eristeet kiinnitettiin prikoilla.

Se missä sitten tuli kiire oli loput hommat eli tuo katto. Sinne mm. piti laittaa lautaa ja höyrysulkua tuulensuojaristeiden päälle. Isimies ja isänsä, joka oli tullut keskiviikkona ja torstaina apuun, kamppaili sovittua aikaa vastaan eli tuota perjantain puhallusvillan saapumista. Töitä tekivät to-pe välisenä yönä aamukolmeen saakka... Enpä minäkään nukkunut kun pään yläpuolella "lauloi" kompura. (Sori naapurit...) Puoli kolmelta yöllä lähdin koiran kanssa ulos kun en kuitenkaan nukkunut ja muistin että ainiin, sehän ei ole päässyt iltapissalle. :/ Onneksi meidän tytöt sentään nukkui hyvin. Tooooosi freessi olo on ollut tänään! Herätyskello soi oli 6.30 mutta perinteisesti lapset oli herännyt ja herättänyt jo ennen sitä. 

Mutta oli tämä viikkoa ja se viime yökin kaiken tämän arvoista! MEILLÄ ON ERISTETTY TALO!

Yksi askel lähempänä sitä että pääsee nukkumaan erilliseen makuuhuoneeseen olohuoneen sijasta nimimerkillä univelkaa on ihan liikaa ja mun ja isimiehen eri unirytmit (mä menisin nukkumaan aiemmin) ei auta asiaa yhtään. En olisi KOSKAAN IKINÄ uskonut (ennen lapsien saantia siis) että joku voi elää tällaisilla yöunilla. Mutta näköjään ihminen tosiaan pystyy ihan mihin vaan. Aikamoinen lahopää sitä kyllä on. "Kiva" ominaisuus kun yrittää opiskella uusia asioita.

Muutetaan siis jossain vaiheessa väliaikaisesti ennen yläkertaan siirtymistä nukkumaan "porraskäytävähuoneeseen" (joka ollaan nimetty superhuoneeksi) jonka saa suljettua vielä toistaiseksi ovella.

Mutta tosiaan. Puhallusvillasta... Hieman seiskan jälkeen aamulla se puhallusvilla-auto saapui ja oli noin puoleen päivään saakka. Tuollainen avaruusastronautilta näyttävä mies oli hommissa. ;) Ja puhallusvillaksi meille valikoitui Isover puhallusvillaa joka on pääosin kierrätyslasista tehty ja ei syty siis palamaan. 

-A-

Oravaperhe valmistautuu talven tuloon...

Eli talon eristäminen on alkanut. :D

Jopas on ollut viikko. Isimies on ollut ensin ma-to lähes ympäri vuorokauden töissä (ja siis ihan niissä palkkatöissä) ja meikäläinenkin tämän viikon ma-pe opiskeluuni liittyvässä harjoittelussa joka on juuri sitä mitä haluankin tehdä tulevaisuudessa työkseni mutta myös rankkaa on ollut kun ensinäkin en reiluun vuoteen ole tottunut noihin viiden päivän työviikkoihin ja aamuhässäköihin. Herätty on toki ennenkin aikaisin mutta kaikki nämä "nyt lapset vaatteet niskaan jne."  tietyssä aikamääreessä on nostanut ehkä hieman verenpainetta... Eli niinhän se on että kaikki on tottumuskysymyksiä. Kyllähän sitä joskus on jaksanut tehdä jopa kuuden päivän työviikkoakin mutta silloin ei tietty ollut lapsukaisia. Niin ja tätä taloprojektia. ;) Silloin vapaalla pystyi halutessaan vain maata sohvalla tms. Enää ei oikein onnistu tuo... Tosin nyt täytyy taas tähän väliin kiittää mahtavaa tukiverkostoa jonka ansiota tämä kaikki on!!! Hatunnosto kaikille jotka pärjää näistä ruuhkavuosista täysin ilman apuja! (Ja siis selvennyksenä vielä että itsekkään en kyllä todellakaan esim. lastenhoitoapua ruinaa kun vain silloin kun on pakko. Ei olla kyllä käyty vapaalla isimiehen kanssa yhdessä tai erikseen mies ja naismuistiin eli kaikki lapsivapaat hetket on kyllä tehty aina jotain ns. hyödyllistä kuten oltu töissä tai opiskeltu.)

Sama meininki jatkunut nyt viikonlopun eli hommia on paiskittu kyllä aika urakalla. Isimies aloitti tosiaan tuon eristämisen kun perjantaina Starkin kuljetus saapui tontillemme. Hiab eli tuttavallisemmin hiiappiauto nosti eristysvillalastin kivasti kuistinpäälle ja isimiehen yhden miehen rakennustiimi oli tästä tietenkin kiitollinen. ;) Ja siitä sitten lätkimään villaa seinään paitsi ainiin SE ON IHAN KAMALAA HOMMAA! Koska lasivilla ei ole mitään kauhena miellyttävää ainetta esim. keuhkoissa! Kävin eilen illalla ja tänään aamulla pikakäynnit ylhäällä (katsomassa työn edistymistä ja ottamassa kuvia) ja itsellänikin on kurkussa tunne että sinne jumiutui lasivillaa. Maski toki hieman tuota auttaa mutta ei poista silti ongelmaa kokonaan. 

Mutta eipä auta itku markkinoilla eli eihän se työ lopu muulla kun tekemällä.

Tässä kuvassa tuosta eristevillakasasta jo puolet käytössä sisätiloissa.
Ja joo, kamalan näköinen edelleen tuo meidän etupiha.
Sille tehdään jotain ennen talven tuloa.
Vanha kuistinrunkokin saa kyllä uuden ilmeen.


Talven tuloon on valmistauduttu myös pihatöillä kuten purkamalla juhlapaviljonki (sekä se kuopuksen synttäreille lainaan saatu että oma grillauspaikalla oleva) sekä pakattu pois kaikki ulkopehmusteet. Pesukone on laulanut koko viikonlopun. Aina yhtä jännitävää ottaa pesukoneesta nuo ulkotekstiilit ja katsoa kuinka paljon likaa ja hometta jäi pesusta huolimatta. :/ Se pahin, paviljongin katto, on vielä pesemättä...

Sitten mitäs muuta... Sulatettu pikkupakkanen (tähän olen etsinyt motivaatiota varmaan vuoden.) Etsitty, toistaiseksi tuloksetta, keittiössä omituisen hajun lähdettä. Ihan kun joku vanha maito tai juusto. Yöks!! On herkuteltu mm. itse tekemällä pizzalla, pinaattivohveleilla, sämpylöillä ja lihapadalla. Maisteltu oman luumupuun satoa. Ihme että tuo luumupuu on vielä elossa kun kyseinen puu ja meidän marjapuskat (2 punaviinimarjaa ja yksi karviainen) siirrettiin viime vuoden maaliskuussa toiselta puolelta pihaa tähän uuteen paikkaan. Eivät ottaneet näköjään nokkiinsa vaikka kasvualustan multa oli ihan vaan jotain täytemata eikä todellakaan mitään ravintorikasta multaa. Luumupuusta saatiin nyt ekaa kertaa hedelmää. 

Ainiin ja perjantaina täällä kävi Starkin tavarantoimituksen lisäksi myös työmies laittamassa vesikiertoisen lattialämmityksen shuntin (?) paikalleen. Ja just äsken isimies sai laitettua nuo eristeet paikoilleen seiniin ja alkoi laittamaan höyrysulkumuovia. Tämän kuun aikana meille tulee kattoon puhallusvilla johon lopulta siis päädyttiin (koska nopeus ja helppous.) Tämähän alkaa näyttämään siltä että talo todellakin saadaan lämpimäksi ennen yöpakkasia. Isimieshän on nyt lomalla ensi viikon joten nyt sitten tapahtuu taas paljon. Aivan kuten silloin ennen muinoin. Työt todellakin häiritsee vapaa-aikaa.


-A-









 

Päätös se on paskakin päätös...

Ei me nyt ehkä sentään otsikon mukaista päätöstä tehty lauantaina. Mutta aika lähellä oli...

Lähdimme nimittäin extemporereissulle koko perheen kesken Bauhaussiin metsästämään ulkovaloja taloon. Voisi sanoa että tuli lopulta vähän kiire valikoida lamppuja kun kaupassa alkoi pyörimään melko nopeasti sinne saavuttuamme kuulutukset "Olemme vielä 15min. auki" ja tuosta 15 minuutista lähtien kuulutettiin aika viiden minuutin välein siihen sulkemiseen saakka. Päätös syntyi siis kutakuinkin kohdassa "olemme vielä 5min. auki" josta äkkiä suunnistettiin pikku kierrokselle mm. lattiapuolelle. :D Kassoilla oltiin tasalta. Tytöt sai sentään olla mageen auto-ostoskärryn kyydissä.

Ulkovaloja on mietitty aikaisemmin melko vähän koska hei kuinka moni niihin edes kiinnittää huomiota sen kummemmin!? Me ei ainakaan! Ja mitään hullun kalliita valoja ei todellakaan oltu valmiita ostamaan sillä asumme alueella jossa pimeään aikaan on myös katulamput päällä. Mutta jos esim. talon väriä pohdittiin oikein pitkän kaavan mukaan niin tämä ulkovaloasia oli aikalailla siellä tärkeyslistan häntäpäässä.

Selvää oli että haluamme suht modernit ja huomaamattomat lamput. Rosteri olisi ollut isimiehen mieleen mutta itselle se oli ehdoton nou nou. Valkoisen, harmaan ja mustan lampun välillä aprikoimme. Varmaankin mikä tahansa näistä olisi kyllä sopinut. Aluksi ideana oli sellaiset modernimmanmalliset lyhtyvalot mutta ehkä tämä meidän talo on kaipaa kuitenkin enemmän moderneja lamppuja sillä itse miellän lyhtylamput jotenkin melko romanttisiksi. Sopivat siis joihinkin huvilatyyppiisiin taloihin paremmin. Tämä talohan ei nyt mitään huvilaa ole nähnytkään vaikka blogin nimessäkin se mainitaan. ;) Pienenä tykkäsin ja ihailin kovasti Peppi Pitkätossua niin siitähän tämä nimi ensimmäisenä putkahti mieleen mietittyäni blogin nimeä sen kaksi sekunttia. (Vähän historian havinaa tähän väliin.)

Mutta näihin päädyttiin. Pimeä kuva on heilahtanut pahasti koska olin laiska enkä jaksanut mitään jalustoja kaivaa esille tms. 

Sähkömiehen on tarkoitus tehdä yläkertaan ainakin vielä kolme paikkaa ulkolampuille. Tällä puolellahan nämä sähköt oli jo entuudestaan. 

Eristeet yläkertaan on muuten kanssa tilattu! Budjetti näyttää niiden suhteen siltä että se alittuu siitä mitä siihen alunperin budjetoitiin! JEE!

-A-

Kaikkea pientä julkisivuhommaa...

Niin vain lämmin ja aurinkoinen elokuu muuttui sateiseksi syyskuuksi. Ulkona on tosiaan jo aika syksyistä. Lehdet  alkavat kellastua ja tippua maahan ja pimeä tulee aikaisemmin. Aika on taas rientänyt nopeasti kun elämässä on niin paljon muutakin meneillään kun vain talo ja koti. Joten aika, joka on käytetty rakentamiseen, on ollut nyt melko vähäistä. Mutta lähes joka päivä kun tekee edes jotain pientä niin kyllä sitä valmista jälkeäkin syntyy.

Viime viikkoina työn alla on ollut julkisivun huolittelut. Isimies asentanut ikkunoihin pellit. Osaan ikkunoista hän on ehtinyt rakentaa myös ikkunan reunuslaudat eli smyygilaudat joten ikkunat on (ulkopuolelta) kokonaisuudessaan nyt valmiina yläkerrassa. Alakerrasta puuttuu vielä noita smyygilautoja.

Myös räystäslaudat on nyt viimeistelty. Oli muuten varmasti aika veemäistä hommaa tuo. Varsinkin siis tuolta korkeimmasta kohdasta. Huonot työasennot ja loveamista loveamisen jälkeen. Itse en todellakaan ole sinut korkeiden paikkojen kanssa varsinkin jos on tunne että sieltä voi pudota jos ei kokoajan pysy skarppina. Eräänä iltana olin apuna keikkumassa telineillä pimenevässä illassa. Pidin noita lautoja ylhäällä jotta niiden paikalle kiinnittäminen oli isimiehelle helpompaa ja nuo laudat tulivat siis katon rajaan ihan ulkonäkösyistä. Olin tikkailla vain ihan muutama askel ylöspäin mutta sekin tuntui olevan vähän liikaa. Pahinta oli katsoa kun isimies oli huomattavasti korkeammalla kun minä ja ajatus siitä mitä voisi käydä kun tuosta putoaisi... Huh huh! 

Valmis! "Muutama" kohta piti loveta

Mutta mikä on ehkä yksi paras juttu nyt lähiaikoina! Maalis-huhtikuun vaihteessa ne tuli ja nyt ne lähtee pois kokonaan (puolet jo pois,) nimittäin RAKENNUSTELINEET! JEE!!!

Ei telineitä täällä 

Tässä näkee että yläkerran ikkunat nyt valmiit ja alhaalta
puuttuu smyygilaudat

Mä muuten edelleen NIIN tykkään tuosta meidän valitsemasta väristä taloon! 

Mulle kaikki muutokset aiheuttaa aina jonkinlaista haikeutta ja nyt olen haikeana siitä että kesä tosiaan on ohi. Vaikka säiden ja tämän rakennusprojektin vuoksi meillä ei muutenkaan ollut mikään "kaikkien aikojen paras kesä" kun lomaa varsinaisessa merkityksessä ei yhdessä ollut paria päivää enempää. Mutta kesä on aina kesä. Nyt jo harmittaa pelkästään jo se että ulos lähtiessä joutuu pukemaan lisää vaatetta päälle. Esikoinenkin on niin tottunut että pihalle pääsee heti kun "mennää ulos" idea tulee mieleen ja hän on tallustellut kesällä ulkona ilman kenkiä joten kokoajan pitää olla nyt muistuttamassa että "älä ota niitä kenkiä pois kun jalat kylmenee...jne...)

Ainahan se on helppo jälkeenpäin sanoa että aika on mennyt nopeasti kun nyt ollaan jo syksyssä ja talo on julkisivultaa lähes valmis. Mutta kyllä sitä aika elävästi muistuu mieleen se järkyttävä väsymys ja stressi jossa elettiin loppukeväästä - ja alkukesästä. Väsyneitä toki kyllä ollaan edelleen nimimerkillä lapaet herätti tänään jo viideltä aamulla. ;)

Tästä kuvasta aika hyvin näkee että aurinkoa ei ihan kauheasti tullut saatua tänä kesänä:

Kuva otettu 2vko sitten mökiltämme

Muutama lisäfiilistelykuva heinä-elokuulta:

Joten heipähei kesä ja tervetuloa syksy!!!

Isimies pitää viikon päästä viikon loman jonka aikana pitäisi saada melko paljon asioita rakennuksella taas eteenpäin. Edelleen siis tuo yläkerta pitäisi saada lämpimäksi ennen pakkasten tuloa. Sähköthän puuttuu siis eristeiden lisäksi edelleen... Eristys yläpohjaan tulee kuukauden sisällä nyt ainakin.

Kyllä sitä tämän työ- opiskelu- päiväkotirumban keskellä jo niin odottaa sitä että kaikki olisi valmista. Olisihan se mahtavaa jos viikonlopun voisi käyttää täysin esim. perheen kanssa yhdessä oloon tai lähteä mökille niin että siellä olisi jopa yötä. Mutta jaksaa jaksaa...

Muuten pakko lisätä loppuun että meidän esikoisneitimme on edelleen viihtynyt niin uskomattoman hyvin päiväkodissa että ei ole tosikaan. Viime viikolla hän oli jopa ensimmäisillä tarhakaverisynttäreillä ja vieläpä jäi sinne (uuteen paikkaan)ihan "yksin" juhlimaan. Oli neiti ihan tohkeissaan kun oli päässyt mm. onkimaan jne.

-A-