Täällä on tavoiteltu talonmaalauksennopeuden maailmanennätystä

Maalari maalasi taloa mutta ei sinistä ja punaista....
(ja ei täällä siis ketään ammattimaalareita ole kyllä näkynyt)

Paljon on taas tapahtunut. Talon panelointi kesti sitten lopulta tasan 2vko ja paneloinnin jälkeen lauantaina päästiinkin siistimään pihaa jne. tyttäremme synttäreiden vuoksi joita vietettiin viime sunnuntaina. Paljon nähtiin vaivaa juhlien eteen ja onneksi saatiinkin kivat ja ikimuistoiset juhlat aikaan. Ainakin huomioonottaen nämä puitteet ja meidän juhlien järjestystaidot. ;) Ensi vuonna samaisen neidin juhlia juhlitaankin toivonmukaan niin että käytössä on yläkertakin. 

Mahtavaa oli että juhlipäivänä sattui olemaan hieno sää joten oikein hyvin mahduttiin tänne juhlimaan kun pihallakin pystyi olemaan. Ja kukaan ei edes loukannut täällä itseään vaikka lapsivieraitakin oli paikalla.

Välihuomautuksena vielä että vihdoin se kesäkin on säiden puolesta todella täällä!!! Mä luotinkin tähän elokuuhun eikä tarvinnut pettyä.

Muutama kuva sunnuntain juhlista:

Eipä meillä yleensä lastenjuhlissa skoolailla sen kummemmin mutta nyt tehtiin poikkeus
sillä ne harjakaiset jäi tietty pitämättä ja sinne ostetut Fresitat juomatta. Nyt otettiin vahinko takaisin.
Kippis meidän yks veelle ja kippis talolle!

Sitten päästäänkin tuohon otsikon aiheeseen eli maalaamiseen. Pieniä alueita maalattiin viikolla mutta lähes koko talo maalattiin lopulta tänään ja vielä kahteen kertaan!!! Eli talo on maalattu! Uskomaton tunne! Kiitos maalaustiimi ja kiitos ideaali maalaussää! Maalaustiiminä meillä oli isimies, isimiehen veli ja työkaveri, meikäläisen sisko ja minä ja viimeisenä muttei vähäisimpänä äitini vahtimassa tyttöjä. Kaikki meistä ei edes maalannut mitenkään ihan koko päivää mutta silti taas todettiin että ei se määrä vaan laatu eli huippumaalaustiimi oli kasassa. Oli muuten yllättävän kivaa maalata vaikka ennen en ole mikään maalausfani ollutkaan. Parasta on että ainakin meistä väri on ihan nappivalinta! Kyllä sitäkin on mietitty ihan riittävästi ja onneksi ei mennyt pieleen. 

Jännä kun väri näyttää eri valaistuksissa niin erilaiselta

Ja aika vähillä maalitahroillakin selvittiin:

Täällä on muutenkin ihan positiiviset fiilikset juuri startanneesta uudesta arjesta sillä esikoisen päiväkoti"ura" on lähtenyt käyntiin ihan loistavasti. Kertaakaan ei ole itkenyt sinne jäädessään. Päinvastoin ihan on innoissaan ja päiväkodista kehutaan kuinka reipas tyttö meillä on ja Olin kyllä aika ??? että puhutteko todella mun ujosta tyttärestä!?! On tuo ääretön ujousmuuri alkanut hieman jo hälvenemään. Niin ne lapset kasvaa ja kehittyy. 

Meikäläinen on kuluttanut koulun  penkkiä nyt pari päivää. Ihan kivaa vaihtelua sekin. Pienempi ollut ehkä vieläkin enemmän äidin perään kun on ollut nyt pari päivää mummulahoidossa mutta jospa hänkin pian sopeutuisi tähän. Samaa sanoisin isimiehen uudesta tehtävästä töissään. Ei siis ole ollut enemmän äidin perässä vaan tuossa sopeutumisessa on ollut vähän...ööö....käsiteltävää. 

Huomenna vietetään ansaittua vapaapäivää kun ei tarttekkaan enää maalata!

-A-

Panelointia ja suuria elämänmuutoksia

Isimies on saanut ahkeroitua töiden jälkeen ja viime viikonloppuna paneelien laittoa eteenpäin siten että sunnuntai-iltana talon seinistä paneloituna oli 3/4. Ärsyttävin seinä parvekkeen vuoksi 

(paljon mm. paneelien loveamista) on tehty! Aikamoista hommaa tuo panelointi näytti olevan YKSIN. Isimies on saanut kiipeillä telineillä edestakas kun pikku (tai iso) apina satoja kertoja päivän aikana.

Mutta jopas nuo paneelit tosiaan muuttaa talon ilmettä valmiimmaksi. Naapurit on nyt viimeaikoina vuolaasti kehuneet myöskin taloa upeaksi. Pakko se on kai uskoa. ;) Saa nähdä jatkuuko kehulinja maalauksen jälkeen. Väri voi olla monen mielestä aika synkkä. Mutta jee meillä on muuten jo pieni maalaustiimi läheisiä ilmottautunut hommiin joten jos vaikka porukalla saataisiin talo maalattua elokuun aikana.

Jotenkin mielenkiintoista ajatella kuka tässäkin talossa sitten joskus asuu jos me tästä muutamme pois. Päätin jättää meistä "viestin" taloon piirtämällä tuulensuojalevyyn tikku-ukkoina meidän perhe (eli talon nykyiset asukkaat) ja päivämäärän tietenkin. Jätin "viestin" talon aurinkoiselle puolelle joka todennäköisesti on se puoli josta ihan ensimmäisenä aletaan esim. paneeleja vaihtamaan jos vanhat menevät huonoon kuntoon.

Täällä ollaan melko hämmentyneissä fiiliksissä kaikesta muutoksesta joita tässä lyhyen ajan sisällä on tapahtunut tai tapahtumassa. Eilen isimies aloitti työpaikassaan uudessa tehtävässä. Tänään alkoi esikoisemme päiväkotiura (tämä viikko toki tutustumista ja pehmeää laskua,) huomenna täyttää kuopuksemme 1 vuotta ja vauvavuosi ja samalla yksi aikakausi loppuu siis siihen. Ensi viikolla minä palaan opintojen pariin ja kuopus aloittaa mummulahoidon. Tyttöjen täti muuttaa puoleksi vuodeksi ulkomailla. Aika paljon siis käsiteltävää ja menee varmaan pitkään ennen kun pääsemme ns. kiinni uuteen arkeen sillä AINIIN meillä on tämä taloprojektikin tässä vielä ihan kesken. Edelleen sisältä puuttuu paaaaaljos asioita ennen kun esim. pakkaset saa tulla...

Eli varmaan ihan ymmärrettävää että meikäläinen on nyt vuorokauden sisään itkenyt kolmet pikkuitkut tästä kaikesta!?!

Mä "jostain kumman syystä" rakastan näitä ennen ja jälkeen kuvia niin taas yksi sellainen jotta tulee taas muistutus että on tämä kaikesta tästä raskaudesta huolimatta tämän arvoista:

Talon aurinkoinen puoli huhtikuussa. 

sama puoli elokuun alussa

Yksi ilta siivottiin pihaa yhdessä isimiehen kanssa (täällähän pitäisi järjestää vkl pikkuneidin synttärit) ja jutusteltiin niitä näitä ja pohdittiin että vaikka me ei kaduta että ollaan haalittu elämään nyt ihan hirvesti kaikkea (mm. kaksi pientä lasta suht pienellä ikäerolla, mun opiskelut VAIKKA mulla siis on ammatti ja vakityöpaikka odottamassa ja nyt tämä taloprojekti) niin todettiin että ei kyllä suositella tälläista "ratkaisua" kyllä kenellekkään. Ainakaan niille jotka haluaa pitää esim. parisuhteen kunnossa ja perheen kasassa. ;) 

-A-