Täällä on tavoiteltu talonmaalauksennopeuden maailmanennätystä

Maalari maalasi taloa mutta ei sinistä ja punaista....
(ja ei täällä siis ketään ammattimaalareita ole kyllä näkynyt)

Paljon on taas tapahtunut. Talon panelointi kesti sitten lopulta tasan 2vko ja paneloinnin jälkeen lauantaina päästiinkin siistimään pihaa jne. tyttäremme synttäreiden vuoksi joita vietettiin viime sunnuntaina. Paljon nähtiin vaivaa juhlien eteen ja onneksi saatiinkin kivat ja ikimuistoiset juhlat aikaan. Ainakin huomioonottaen nämä puitteet ja meidän juhlien järjestystaidot. ;) Ensi vuonna samaisen neidin juhlia juhlitaankin toivonmukaan niin että käytössä on yläkertakin. 

Mahtavaa oli että juhlipäivänä sattui olemaan hieno sää joten oikein hyvin mahduttiin tänne juhlimaan kun pihallakin pystyi olemaan. Ja kukaan ei edes loukannut täällä itseään vaikka lapsivieraitakin oli paikalla.

Välihuomautuksena vielä että vihdoin se kesäkin on säiden puolesta todella täällä!!! Mä luotinkin tähän elokuuhun eikä tarvinnut pettyä.

Muutama kuva sunnuntain juhlista:

Eipä meillä yleensä lastenjuhlissa skoolailla sen kummemmin mutta nyt tehtiin poikkeus
sillä ne harjakaiset jäi tietty pitämättä ja sinne ostetut Fresitat juomatta. Nyt otettiin vahinko takaisin.
Kippis meidän yks veelle ja kippis talolle!

Sitten päästäänkin tuohon otsikon aiheeseen eli maalaamiseen. Pieniä alueita maalattiin viikolla mutta lähes koko talo maalattiin lopulta tänään ja vielä kahteen kertaan!!! Eli talo on maalattu! Uskomaton tunne! Kiitos maalaustiimi ja kiitos ideaali maalaussää! Maalaustiiminä meillä oli isimies, isimiehen veli ja työkaveri, meikäläisen sisko ja minä ja viimeisenä muttei vähäisimpänä äitini vahtimassa tyttöjä. Kaikki meistä ei edes maalannut mitenkään ihan koko päivää mutta silti taas todettiin että ei se määrä vaan laatu eli huippumaalaustiimi oli kasassa. Oli muuten yllättävän kivaa maalata vaikka ennen en ole mikään maalausfani ollutkaan. Parasta on että ainakin meistä väri on ihan nappivalinta! Kyllä sitäkin on mietitty ihan riittävästi ja onneksi ei mennyt pieleen. 

Jännä kun väri näyttää eri valaistuksissa niin erilaiselta

Ja aika vähillä maalitahroillakin selvittiin:

Täällä on muutenkin ihan positiiviset fiilikset juuri startanneesta uudesta arjesta sillä esikoisen päiväkoti"ura" on lähtenyt käyntiin ihan loistavasti. Kertaakaan ei ole itkenyt sinne jäädessään. Päinvastoin ihan on innoissaan ja päiväkodista kehutaan kuinka reipas tyttö meillä on ja Olin kyllä aika ??? että puhutteko todella mun ujosta tyttärestä!?! On tuo ääretön ujousmuuri alkanut hieman jo hälvenemään. Niin ne lapset kasvaa ja kehittyy. 

Meikäläinen on kuluttanut koulun  penkkiä nyt pari päivää. Ihan kivaa vaihtelua sekin. Pienempi ollut ehkä vieläkin enemmän äidin perään kun on ollut nyt pari päivää mummulahoidossa mutta jospa hänkin pian sopeutuisi tähän. Samaa sanoisin isimiehen uudesta tehtävästä töissään. Ei siis ole ollut enemmän äidin perässä vaan tuossa sopeutumisessa on ollut vähän...ööö....käsiteltävää. 

Huomenna vietetään ansaittua vapaapäivää kun ei tarttekkaan enää maalata!

-A-