Pohdintoja makuuhuoneesta ja sen yhteyteen tulevasta pukeutumistilasta

Jatkan näillä "haihatteluilla" ja kirjoitan vähän ylös mietteitä meidän tulevasta makuuhuoneesta ja pukeutumistilasta, joka tulee suoraan makuuhuoneemme yhteyteen. Olen ehkä vähän poikkeuksellinen nainen siinä että walk in closet ei ole minulle mikään "pakko saada"-juttu mutta nyt kun tilaisuus oli sellainen helposti saada niin miksipäs ei. Makuuhuoneemme tulee olemaan siis todella suuri, mutta koska huone on yläkerrassa niin katto laskee huoneen molemmista päistä alas melko jyrkästi joten huone ei ehkä kuitenkaan vaikuta niin suurelta vaikka lattiapinta-alaa on melko paljon. En kyllä osaa yhtään kuvitella tässä vaiheessa tuota jyrkkyyttä luonnossa vaikka olemme sitä mittanauhan avulla yrittäneet mittailla. Voihan olla että yllätymmekin iloisesti siitä että tilantuntua onkin enemmän. Jokatapauksessa laskeva katto asettaa haasteita sisustuksen suhteen.

Olemme olleet kaukaa viisaita ja suunnitelleet huoneen niin että tarvittaessa tämän tilan voi jakaa kahdeksi pienemmäksi makuuhuoneeksi väliseinällä ja omilla sisäänkäynneillään. Molemmille puolille suunnitellaan sähköt sen mukaan sekä molemmille puolille jää samanlaiset ikkunat sekä ovi parvekkeelle. Näillänäkymin meillä ei kuitenkaan ole tarve tehdä tästä kahta huonetta mutta eihän sitä koskaan tiedä. Never say never ja silleen. ;) Nyt laitamme siis vain yhden oven huoneeseen joka vie makuuhuoneen puolelle. Ovea vastapäätä avautuu näkymä huoneen toiselle puolelle jossa ikkunat  ja ovet ulottuvat lähestulkoon lattiasta kattoon. Pukeutusmistila erotetaan jonkinlaisella väliseinällä niin että makuuhuoneen puolelta pystyy kuitenkin molemmin puolin kulkemaan pukeutumistilaan.  

Innoissani olen siitä että tila tulee olemaan valoisa näiden kahden ikkunan ja kahden oven ansiosta. Tosin tästä syystä rakennesuunnittelijoilla olikin jotain ongelmaa saada talo tuettua kunnolla kun lasia on niin paljon mutta katsotaan miten tämä ongelma ratkaistaan... 

Tässä muutama väliseinäratkaisu jotka eivät kyllä siltikään ole ihan sitä mitän haen. Tai oikeastaan en edes tiedä mitä haen kun en oikein kykene hahmottamaan tilaa mielessäni vielä tässä vaiheessa kun koko huone ja koko yläkerta on rakentamatta. En ole ollenkaan varma haluanko esim. väliseinän ulottumaan kattoon saakka vai en. Ehkä en. Näissä kuvissa on kyllä kiva tuo avonaisuus yläpuolelta. Alemman kuvan valohässäkkä ja noin suuri peili on ehkä kuitenkin vähän liikaa. 

kuva Pinterestistä

kuva Pinterestistä

Haaveilen rauhallisesta makuuhuoneesta jonne en haluaisi paljoa huonekaluja jotta huoneesta tulisi mahdollisimman avaran ja valoisan oloinen. Sänkyhän nyt aina tulee kuitenkin viemään paljon tilaa ja hallitsemaan yleisilmettä. Isimies haaveilee kaappitilasta matalaan kohtaan mutta itse en ole siitä niin innostunut... No katsotaan katsotaan. Ja itse en innostu ajatuksesta asettaa sänkyä niin että pää on matalassa kohdassa. Jos siihen vahingossa lyökin päänsä jos tulee äkkilähtö kun on nukkunut pommiin. ;)

Ja koska haaveilen rauhallisesta ilmeestä makuuhuoneen puolelle toivoisin että pukeutumistilan tavarat eivät paistaisi häiritsevästi makuuhuoneeseen ja mitään väliverhoja en kuitenkaan näiden tilojen välille halua noihin sisäänmenoaukkoihin. Onkohan liikaa pyydetty. :D Tällaiset avohyllyt jne. näyttävät hienoilta kunhan eivät ole täyteen ahdettuja ja meillä ne helposti olisivat täyteen ahdettuja. :/ Tunnen meidät vaan niin hyvin.

Kuva Pinterestistä

Laskeutuvan katon vuoksi täytyy varmaan kehitellä kaikenlaisia omia ratkaisuja tänne pukeutumistilaan jotta saadaan tila mahdollisimman hyvin käyttöön. Tarkotus on saada säilöttyä vaatteita mahdollisimman paljon mutta ilman täyteen ahdettua ja levotonta ilmettä. Vaatteiden säilytykseen toivoisin jokatapauksessa mahdollisimman paljon rekkitilaa sillä niissä vaatteet pysyvät siisteinä. Minä kun satun inhoamaan silittämistä!!! 

Tässä kuvassa on aivan ihana ja rauhallinen pukeutumistila vaikka siinäkin on laskeutuva katto. Tuo katto ei häiritse tässä yhtään vaan päinvastoin antaa kivasti ilmettä. Juuri tuollainen liukuovellinen kaappi meille on näillänäkymin myös tulossa tuohon korkeampaan kohtaan. Tällähetkellä matalaan tilaan olemme suunnitelleet jotain peruslipastoa esim. Ikean Malm mallistosta. Päätyyn ikkunan eteen on tulossa jokin pieni kampauspöytä tuoleineen. 

Kuva Pinterestistä

Ikkuna/oviseinää vastapäätä jäävälle seinämälle jäisi vielä yksi seinä tilaa mutta haasteita tähän tuo se että tämä on se joka näkyy myös makuuhuoneen puolelle ja tämä seinä laskee alaspäin. Tähän tulevaa mohdollista kaappia täytyisi jotenkin modata tuon kuvan suuntaisesti. Silmämääräisesti näyttää että tuohon tilaan mahtuu jopa kuvaa suurempi kaapisto:

Kuva Pinterestistä

Täydellisintä olisi jos tuohon päätyyn ei tarvitsisi laittaa mitään muuta kuin vaikka jokin kiva nojatuoli tai peili mutta pahoin pelkään että säilytystilaa tarvitan enemmän kun tuo yksi kaappi ja ne lipastot. 

Tällaisia suunnitelmia tällähetkellä tämän huoneen/huoneiden suhteen. Tämä huone on mielessäni ehkä vaikein hahmottaa ja "mielikuvasisustaa" joten mitään tarkkaa "juuri näin me tehdään" suunnitelmaa ei voi tehdä ennen kun näkee tämän huoneen luonnossa.

-A-

Lapsi on terve kun se leikkii :)

Meillä lapset saa olla lapsia ja lapset saavat näkyä kodissamme. Ihailen kyllä muiden hillittyjä ja rauhallisia lastenhuoneita. Toki niissä silmä lepää, mutta nautin toisaalta taas siitä että lastenhuonetta voi sisustaa villisti ja värikkäästi kun taas muuten valitsen kodin muihin huoneisiin hillitympiä värejä. Leluja emme juuri itse lapsillemme osta mutta olemme saaneet niitä käytettyinä lapsiemme serkuilta sekä tietenkin normi synttäri- ja joululahjoiksi. Leluja ei siis lapsiltamme puutu mutta toisaalta esikoisemme jo niillä taitavasti leikkii. Tällähetkellä hittileikkejä on keittiöleikit serkkujen vanhalla brion-leikkiuunilla, muoviastioilla ja ruokatavaroilla. Myös legot ja puupalikat on esikoisemme mieleen. Vauvamme köllöttelee mielellään lelukaaren alla ja katselee siskon touhuja.

Vaikka meillä tällähetkellä on lastenhuone alakerrassa (kun tällähetkellä asumme yksikerroksisessa talossa) niin silti sallin lasten tuoda leluja olohuoneeseen ja toisaalta pidän jopa omituisena jos lapsi yksin touhuaisi omassa huoneessaan. Avokeittiö olohuoneen yhteydessä mahdollistaa että ruokaa laittaessa pystyn valvomaan lapsia. Niinpä myös olohuoneemme on saanut oman lelukaapin jossa mm. legot sijaitsevat. 

Toki minuakin ärsyttää jos kaikki lelut on levitelty lattialle joten olemme opettaneet esikoistamme myös siivoamaan jälkiään. Yritämme pitää kiinni siitä että ennen nukkumaan menoa lelut siivotaan pois ja ah sitä siistiä ilmettä pelkästään sillä että lelut siivotaan pois silmistä. 

Viime postauksessa aiheesta rappuset kerroinkin siitä että meillä muuttuikin nyt mieli huonejakojen suhteen. Makuuhuoneitahan taloomme on laajennuksen jälkeen tulossa yhteensä viisi. Alakertaan jää kaksi makuuhuonetta siten että yksi on iso. Tästä tulee meidän kotikuntosali (JEEE!) Rappukäytävän viereen jää pieni huone jota kaavailimme työhuoneeksi MUTTA nyt uusimpana ideana siitä onkin nyt tulossa lasten leikkinurkkaus (ja lelujen säilytyspaikka) ja väliseinää ja väliovea emme rakennakkaan paikalleen ainakaan tässä elämänvaiheessa. Plussaa tässä on se että lapset tosiaan voivat touhuta leikkejään alakerrassa jossa vanhemmat voivat heitä vahtia samalla kun hoitavat kotitöitä jne. Ja jos väliseinää emme tuohon rakenna niin tuossa huoneessa on jopa kaksi ikkunaa joten tilasta tulee kivan valoisa. Mutta koska tämä leikkinurkkaus on tulossa kuitenkin sellaiseen tilaan jota emme pysty ovella sulkemaan, toivoisin tähän tilaan kuitenkin suhteellisen rauhallista ilmettä sekä hyviä lelunsäilytysratkaisuja joihin lapset osaisivat itse siivota lelunsa. Jokin askartelutila tähän voisi olla kiva.

Kuva Pinterestistä

Isot korit ovat toimineet tähän asti ihan mukavasti. Toki niissä eri lelut saattavat iloisesti mennä ihan sekaisin mutta kun välillä tekee "yhdistä yhteenkuuluvat lelut" siivouksen niin eipä se haittaa. Jokin tällainen ratkaisu voisi siis toimia:

Kuva pinterestistä

Yläkertaan meille on aulatilan lisäksi kolme makuuhuonetta joista yksi on reilun kokoinen josta tulee vanhempien makuuhuone pukeutumistilalla. Alunperin kaksi muuta makuuhuonetta yläkerrassa oli tarkoitus jakaa lapsille siten että pieneen huoneeseen tulee tyttöjen yhteinen nukkumahuone ja isompaan leikkihuone MUTTA nyt tosiaan tuo alakerran rappukäytävän työhuone siirtyykin yläkerran pikkuhuoneeseen ja isompaan huoneeseen tyttöjen nukkumahuone sekä osittain myös leikkihuone sillä tuskin kaikkia leluja haluamme änkeä tuonne leikkinurkkaukseen alakertaan. Täytyy tässä pohdiskella miten lelut jaetaan alakerran leikkinurkkauksen ja yläkerran nukkumis/leikkihuoneen kesken. Jokin lukunurkkaus olisi ainakin toiveissa ja sellainen olisi luonnollista sijoittaa yläkertaan jossa nukutaan joten luetaan niitä päiväuni- ja iltasatuja. Esikoisellemme kirjat ovat jo nyt tosi mieleisiä joten ne saavat minun puolesta näkyä huoneessa. Jokin tyynyrykelmä lukunurkkauksen yhteyteen olisi myös ihana.

Osa kirjoista voisi olla esillä jotenkin näin:

Kuva Pinterestistä

Yläkertaan haaveilen myös jostain majasta tai teltasta, sillä muistan itse rakastaneeni lapsena majoja. Ystäväni ollessa meillä yökylässä  halusimme jopa nukkua majassa. :D Yläkertammehan tulee olemaan puolikerroksinen eli talon harjalta katto laskee huoneissa melko jyrkästi ja huonen perälle jää matala tila. Ehkä tätä matalaa tilaa keksisi käyttää jotenkin hauskasti lastenhuoneessa. Pohdittavaa on myös siinä miten asetamme lasten sängyt huoneeseen juuri tämän matalan katon takia. Isimiehen pitää mahtua sängynlaidalle lukemaan iltasatua. 

Tässä kuvassa katto on hauskasti tapetoitu ja säilytystilaa saatu tuonne matalaan kohtaan:

Kuva Pinterestistä

Tytöt eivät vielä nuku samassa huoneessa joten ei ole vielä tietoa kuinka se mahtaa edes sujua. Herättelevätkö sitten toisiaan. Tai oikeastaan esikoisemme nukkuu nykyään hyvin niin herätteleekö pienempi siskoaan. :/  Haluaisin kuitenkin laittaa tytöt nukkumaan samaan huoneeseen ainakin näin aluksi. Jotenkin se tuntuu vain luonnolliselta... Varmaankin jossain vaiheessa he haluavat omat huoneet ja sitten taas modataan kotimme huonejakoa uuteen muotoon. 

Tällaisia mietteitä tänään harmaan ja sateisen ulkoilman iloksi. Tuskin maltan odottaa juuri näiden lasten tilojen sisustamista. 

Ehkä meille tulee tällainen kauppa tytöille. ;)

Kuva Pinterestistä

-A-

Pohdintoja portaista

Portaat on noussut meille sellaiseksi "älä pihistä näissä" kohteeksi joihin toivomme pystyvämme panostamaan sen verran että saamme meitä miellyttävän vaihtoehdon. Meille on tulossa U-malliset portaat, jotka varmasti on hyvät meidän tarpeisiin. Aluksi kaavailimme kierreportaita ihan tilansäästön vuoksi ja ajattelimme asettavamme portaat eteiseen, mutta arkkitehti keksi laittaa portaat yhteen nykyiseen makuuhuoneeseemme jolloin saamme pitää tilavan eteisemme ja portaiden lisäksi entiseen isoon makuuhuonetilaan jää pieni työhuone. Olemme tosin nyt viimeaikona alkaneet haaveilemaan siitä että emme rakennakkaan tuohon porrastilaan sitä väliseinää vaan tilasta tulisikin työtilan sijasta leikkinurkkaus lapsille. Ajatus siitä että tytöt leikkisivät kaksin yläkerrassa kun keittiö ja olohuone (ja kotityöt)on alakerrassa, ei vain tunnu toimivalta tässä elämänvaiheessa. Ja tuossa huoneessa sattuu olemaan kaksi isoa ikkunaa jotka toisivat valoa portaisiin. Itse porrastilaanhan ei mitään ikkunaa ole tulossa vaikkakin valoa kajastaa yläkerran oleskelutilan suurista ikkunoista... No katsotaan onko meidän nyt se seinä siihen silti rakennettava kun se piirustuksissa näkyy...

Portaiden alle tähän lasten leikkinurkkaukseen olisi hauska rakentaa lapsille tällainen maja mutta en kuulemma saa tätä majaa vaan portaiden alle tulee tylsästi säilytystilaa. :( No joo johonkin ne siivoustavarat on saatava kun keittiöstä katoaa suuren pakastimen vuoksi siivouskaappi. Mutta olisi kyllä NIIIIIN kiva. :)

Kuva otettu pinterestistä

Kierreportaista olemme jo päässeet ns. yli ja olemme jo tottuneet ajatukseen U-portaista ja onhan se mahtavaa että portaat on tilavat eikä tule niitä kaventumia varsinkin näin lastenkin kanssa kun heillä ehkä ottaa aikaa kunnes molemmat kävelevät portaita itsenäisesti. Muistan edellisen asunnon ärsyttävänä piirteenä juuri sen jos isimiehen kanssa tulimme portaissa toisiamme vastaan ja toisen piti väistää sinne kapealle puolelle.

 Alakerrassa portaat eivät ole mitenkään erityisen näkyvällä paikalla vaikka oviaukkoa porrastilaan avaammekin nykyisestä. Portaat nousevat ylös aulatilaan jossa varsinkin portaiden kaiteet ja seinämät (joo oikeat termit eivät ole minulla vielä hallinnassa) antavat tilalle ilmettä. Sinne on tulossa mm. neljän metrin seinämä porraskaiteesta, joten tämän vuoksi haluammekin portaisiin panostaa. 

Mutta voi että kun vaihtoehtoja portaissakin on niin paljon!!! Ajattomat mutta samalla modernit lasikaiteet olisivat nyt toiveissa. Tosin lasisuudessa "huolettaa" se kuinkahan helposti ne näyttävät sottuisilta kun kaksi tahmatassua niitä näpelöivät päivittäin ja varmaankin yksi koirannenä myöskin painautuu lasia vasten turhankin usein. :/ 

Avoportaista olemme alustavasti puhuneet sillä ne on ilmavammat. Mutta puu- vai teräsrunko? Minkä väriset? Edellisessä asunnossamme isimies maalasi mäntyiset portaat valkoisiksi ja rakastin sitä raikasta ja valoisaa ulkonäköä vaikka muuten ihan perusportaista olikin kyse. Minua siis miellyttää ehkä tällainen ulkonäkö (ainakin tällähetkellä;) )

Kuva pinterestistä

Isimies taas on ihastunut kaksiväriseen ulkonäköön. Mukavaa ilmettä tuo kaksivärisyys toki tuo(ajatuksena jokin puupinta) mutta sen pitäisi sopia myös lattiaan josta päästään taas siihen ettei lattian väriä ole todellakaan vielä päätetty. 

kuva on otettu länsiporras.fi nettisivuilta

Olemme laittaneet tarjouspyyntöjä portaista ja saaneet ihan hyviä tarjouksiakin mutta onneksi tämän päätöksen suhteen ei ole vielä kiire joten jäämme pohtimaan näitä asioita vielä lisää...

-A-

Mestareita ravaa meidän kodissa...

Meidän esikoinen (reilu 2v.) on antanut sähkö,- katto,- ja putkimiehille yleisnimityksen: MESTARI! :D ja näitä mestareita on nyt parin viikon aikana käynyt meillä tekemässä tarjouksia. Isimies on ollut jälleen yhden polvileikkauksen vuoksi 2,5vko sairaslomalla ja hoitanut sen aikana tarjouspyyntöasioita hyvin aktiivisesti. Ollut niin sähköisesti sähköpostilla yhteyksissä firmoihin, puhunut yhteensä lukemattomia tunteja puhelimessa ja tosiaan näyttänyt kohdetta kotonamme. Hän on kilpailuttanut ikkunafirmoja, porrasfirmoja, sähkömiehiä, kattomiehiä, putkimiehiä ja vieläkö joku unhohtui tästä listasta!?! Isimies nauroi kun luki jostain randomraksablogista jonkun "kehuskelleen" kilpailuttaneen suuren määrän firmoja, kun kyseessä oli ehkä neljä firmaa, sillä voimme kertoa että täällä on todellakin kilpailutettu firmoja ja PALJON. Ja ei, ei pelkästään sen takia että löydämme halvimman hinnan vaan sen takia että löydämme parhaan tarjouksen meille sopivaan hintaan. ;)  Mitään päätöksiä emme ole vielä tehneet, vaikka muutama tarjous on mielessämme jo niitä voittajia, sillä isimies on vasta koonnut taulukkoon värikoodeineen päivineen tarjoustenantajien tuotteiden ja työn plussat ja miinukset. Jossain vaiheessa olisi ehdittävä näitä tarkastella lähemmin ilman että kaksi lasta huutaa ja mesoaa vieressä vieden ajatukset muualle...

Edelleen pohdimme mm. otammeko lukko- vai konesaumakaton jne. Budjettia lasketaan ahkeraan ja toki puhumme näistä melkein jatkuvasti ja paljon. Mutta nyt on kuulemma tarjouskierros tehty ja kohta on niiden lopullisten päätösten aika...

Kuva ei liity tekstiin nyt kyllä milläänlailla :D

-A-

Mietteitä projektista ennen kuin itse rakentaminen alkaa todenteolla.

Meidän rakennusprojekti tarkoittaa siis yksitasoisen talon laajentamista ylöspäin KOSKA talossamme on tasakatto ja vielä huonokuntoinen sellainen joten katto olisi jokatapauksessa uusittava lähiaikoina joten "samaan vaivaan" (no ei todellakaan ;) ) tulee sitten lisärakentaminenkin. Joku lähipiiristä on ehtinyt miettimään ja sanomaan meille ääneenkin mikä kiire meillä nyt on kun lapset on pieniä jne. mutta edelleen se KATTO! Lapset ovat myöskin nyt siinä mielessä helppoja etteivät tarvitse tällähetkellä mitään aikaa vievää tavoitteellista harrastusta ja niihin kuskauksia tai koulussa tukea joten SIKSI NYT. Ja meillä ei tosiaan ole mahdollista ostaa haluamaltamme alueelta riittävän isoa pientaloa joten se on saatava nyt näin, eli itse rakentamalla VAIKKA joudumme tekemään paljon kompromisseja muista valinnoistamme eli emme nyt esimerkiksi voi lähteä matkalle, emme käy ulkona syömässä tms. sillä meillä on suht tiukka BUDJETTI ja aikakaan ei anna nyt periksi. Valintoja valintoja. Ja ei ne isot tulot vaan pienet menot. Ja mitäs näitä muita hyviä ja osuvia sanontoja olikaan. ;D Joku voisi myös ajatella "mikä pakko sitä on sitten asua isossa omakotitalossa jos ei ole rahaa." Tämä nyt on vain se meidän unelma ja kahdessa talonyhtiössä olemme jo olleet osakkaana ja se ei vain ole se meidän juttu. Oma tupa ja oma lupa on enemmän meitä. Plus että tuo isimies on keskivertomiestä kätevämpi käsistään joten sekin mahdollistaa tämän. Valmistuttuaan tässä ei tule olemaan mitenkään suuret asumiskustannuksetkaan edullisen maalämmön ansiosta. Yhtiövastikkeiden maksaminen ei ollut meidän mielestä mitään mielipuuhaa. Halvemmalla asumme tässä talon valmistuttua (pinta-alaa silloin lähes 200 neliötä) kuin esimerkiksi edellisessä 84 neliöisessä rivarikolmiossamme.

Joku voisi myös kysyä miksi laajennamme ylöspäin. Syynä katon lisäksi myös pieni tonttimme. Se on jo valmiiksi kokoa postimerkki. ;) Unelmien talossani asuisin kyllä yhdessä tasossa mutta edelleen emme ole miljonäärejä ja eipä tästä kaksitasoisena mikään huono ole kuitenkaan tulossa kun olemme suunnitelleet huonejaot oikein elämää ja arkea helpottamaan.

Hyvää tulevassa projektissa on se että pystymme asumaan käytännössä katsoen rakennustyömaalla ihan mukavasti sillä rakennustyömaa ei kuitenkaan ole niissä tiloissa joissa elämme ja vietämme aikaa (ja nyt ei puhuta isimiehestä sillä hän tosiaan viettää aikaa rakennustyömaaosiossa nukkumista lukuunottamatta.) Tämä tulee vaatimaan sen kompromissin että kahdesta makuuhuoneestamme toinen makuuhuone joudutaan sulkemaan, sillä sinne rakennetaan portaat yläkertaan ja sieltä tulee tietenkin sitä rakennuspölyä, joten ovi tuohon huoneeseen on pidettävä kiinni. Lapset saavat siis ainoan käytössäolevan makuuhuoneen käyttöönsä ja me vanhemmat nukumme olohuoneessa. Nyt olemme tuon suunnitelman totauttamista edeltävässä vaiheessa eli vanhin tyttäremme on saanut jo tuon oman huoneensa käyttöön ja me vanhemmat nukumme (tällähetkellä yhden vauvan lisällä) tuossa "rappukäytävähuoneessa" vielä viimeseen hetkeen asti ennenkuin kattoa aletaan purkamaan. Jotta kaikki toimisi mahdollisimman hyvin, tuo yksi kappale vauvaa tulisi jossain vaiheessa totuttaa ensinäkin nukkumaan omaan sänkyynsä ja sitten mielellään samaan huoneeseen siskonsa kanssa, jossa heillä on oma rauha. Eli on tässä vielä matkaa siihen että tuo suunnitelmamme toimii... 

Muita plussia projektissamme on se että pääsemme normi talonrakentamiseen verrattuna oikomaan sellaisissa asioissa kun talon perustusten teossa. Vesi- ja viemäriverkkoon liittymisessä jne. jne. jne. näitähän on lukemattomia asioita. Tässä myös säästää aikaa ja rahaa. Isimies, joka tekee talossamme timpurihommat itse, ei katoa mihinkään pitkälle, joten pystyy (ehkä, jos malttaa) pitämään ruokatauot yhdessä perheen kanssa ja samalla näkemään edes sen hetken lapsiaan ja vähän vaimoaan. 

Mutta ei meillä ole mikään ruusuinen kuva rakentamisesta. Tietenkin se on rankkaa puuhaa. Jo nyt olemme joutuneet miettimään budjettiasioita tarkasti, joka on aina hermoja kiristävää. Me kun teemme itsellemme sitä unelmien taloa niin emme tietenkään halua tehdä sitä huonosti tai siten että korjattavaa tulee jo parin vuoden päästä mutta emme pysty kuitenkaan valitsemaan sitä kalleinta vaihtoehtoa. Talomme tulee edustamaan aikalailla meitä eli ihan perustasoinen kestävä talo ilman mitään luksusta. Ei me muutenkaan olla ihmisiä jotka ajavat uusimmalla autolla juoden shampanjaa. ;)Eli olemme mielestämme muutenkin kaikkea muuta kun pröystäilijöitä ja tulemme onnelliseksi vähemmästäkin. Olemme myös niitä jotka heti auliisti kertovat, jos olemme ostaneet jotain todella halvalla tai löytäneet jotain käytettynä jne. emmekä yritä millään tavalla esittää parempaa, rikkaampaa tms. kuin olemmekaan.  

Mutta niistä kompromisseistä budjetin lisäksi on AJANKÄYTTÖ JA PERHEAIKA. Varmasti on päiviä kun ketuttaa ja väsyttää, mutta niitä on nyt vain siedettävä ja odotettava ja uskottava että tulee parempia päiviä. Yritämme pitää mielessämme sen millaista tässä on asua sitten kun talo on valmis. Lisätilaa tulee senverran reilusti ettei meidän ole koskaan pakko muuttaa pois. Ja samallahan saneeraamme myös alakertaa esimerkiksi putkistojen ja ilmanvaihdon osalta sekä muutenkin päivitämme tälle vuosikymmenelle joten tästä on tulossa viihtyisä ja meidän tarpeille ja mieltymyksille suunniteltu koti sellaiseen hintaan joka meillä vielä on varaa maksaa ilman täydellistä vararikkoa. 

Isimies painaa huhtikuusta alkaen kolme kuukautta aamusta myöhäiseen iltaan katolla ja minä hoidan lapset ja kodin yksin (ja ei, kumpikaan ei pääse yksin jumppaan/salille edes kerran viikossa. Ei pääse näkemään kavereita tai YHTÄÄN MIHINKÄÄN projektin aikana. Tai minä pääsen kyllä mutta aina vain lasten kanssa.) Me ollaan tehty nyt vain tällainen kompromissi ja tällainen sopimus. Minulla on huono omatunto siitä etten pysty auttamaan talonrakentamisessa yhtään vertaa (no taidotkin on vähän mitä on) ja isimiehellä taas saattaa välillä olla huono omatunto siitä ettei näe lapsiaan tarpeeksi. Sellaisen kivan sopimuksen olemme kuitenkin tehneet että kerran viikossa pidämme jonkun spesiaaliperhehetken eli käymme ehkä mökillä (lähellä kotia) tai kotieläintilalla tms. ja keskitymme yhdessäoloon ilman raksajuttuja. Mutta tässäkin on sellainen jousto että esimerkiksi kun katto on auki niin hommaa on painettava täysillä eteenpäin, sillä Suomen sääolothan voivat aina yllättää. 

Katsotaan kuinka järjissämme pysymme. Kaikenlaista olemmekin jo ehtineet yhteisen 15 vuoden taipaleellamme kokea mutta tämä onkin sitten ensimmäinen isompi projekti kun meillä on lapsia. Mutta tämä on myöskin VÄLIAIKAISTA tämä rakentaminen ja sitten nautitaan lopputuloksesta. Isimiestä ei kuulemma saa talosta sen valmistuttua pois kuin saattohoitamalla. :D

-A-

Katsaus vuoteen 2014 osa 2

Muistelut vuoden 2014 asiosta, joita talossamme tapahtui, jatkuu... 

Nämä mun "bloggaushetket" on vaan niin rajalliset näiden muksujen kanssa ja teksti poukkoilee mm. unen puutteesta johtuen mutta jos alkaisin näitä hiomaan täydellisiksi niin en saisi yhtä ainuttakaan julkaisua aikaiseksi. :D

Kesä 2014 olimme tosiaan tooooodella tiiviisti vain kotosalla sillä toisen lapsemme laskettu aika oli heinäkuussa ja muksu syntyikin vasta elokuun puolella joten pitkälle kotoa emme uskaltaneet lähteä. Heinäkuuhan oli superhelteinen mutta kiitos ilmalämpöpumpun sisällä oli sopivan viileää. Ja edellisessä postauksessa esitelty leikkipaikka esikoiselle tuli kyllä tarpeeseen. Ulkoilu taaperon kanssa oli siellä mahdollisimman helppoa.

Viime kirjoituksessa ei ollut mainittu heinäkuussa valmistunutta terassia takapihallemme josta tuli meidän grillausterassi. Ostettiin Ikeasta paviljonki terassille, sillä ruokailu terassilla oli helteiden aikaan liian hikistä puuhaa kun tuolle terassille posottaa iltapäivä ja ilta-aurinko. Asteet nousivat todellakin turhan korkealle. Tylsä juttu että huokean hintainen Ikean paviljonki oli käytössä (tai paikallaan) maksimissaan kaksi kuukautta ja silti sen katto sai sisäpuolelle homepeitteen joka ei lähtenyt pesussa. Hyvää ei tosiaan taida saada halvalla.

Terassin pitäisi kyllä tällä rungolla olla kestävä ;)

                               

Eipä tästä terassista tullut näköjään otettua mitään hyvää kuvaa kun se valmistui

Kesämme sujui pääpiirteittäin niin että isimies oli ensin toukokuussa sairaslomalla ison polvileikkauksen vuoksi ja ensin selvitteli maalämpöasioita ja tämän suhteen päätökset syntyikin supernopeasti kun öljyntilaamisessa syntyi ongelmia. Kun tähän samaan syssyyn pankista virkailija sattui soittamaan ja muistuttelemaan siitä haluammeko käyttää erään meille aikaisemmin myönnetyn lisälainan niin päätös maalämmönotosta olikin jo tehty. Hyvään saumaan tämä tuli todellakin, sillä kun vanhaa öljysäiliötä (lasikuituinen säiliö maan alla) tultiin tyhjentämään ja pesemään kävikin ilmi että öljyä oli vain hyvin vähän säiliössä. Mehän ei tähän taloon kertaakaan öljyä tilattu sillä ajatuksena olikin päästä tuosta lämmitysmuodosta eroon. Kaukolämpö pelasi itsensä tästä "lämmitysmuotokilpailusta" pois hinnoittelemalla liittymismaksun liian korkeaksi. 7000 euroa pelkkä liittyminen!!! Ja siis tuon kaukolämmön runkohan menee tuossa noin seitsemän metrin päässä teknisestä huoneestamme joten mikään suuri työ ei olisi ollut tuoda tuota lämmitysmuotoa taloomme. Mutta hyvä niin sillä valinnan teko oli sitten helppo ja nyt olemme olleet kyllä tyytyväisiä maalämpöön vaikka itse sen tekoprojekti nosti stressitasoamme kyllä välillä melko korkealle. 

Kesäkuussa isimies (sinäkö hänelle uusi bloginimitys?) oli kahden viikon lomalla ja aamusta iltaan teki pihatöitä. Juhannuksena pidettiin tosin parin päivän tauko ja lomailtiin suvun kesäpaikalla. Sitten hän palasi töihin heinäkuuksi ja iltaisin rakenteli pihaa töiden jälkeen. Meidän "perhematkat" tehtiin rautakauppareissujen yhteydessä kotieläintiloille. Ja yhdessä yritettiin sitten syödä ulkona eli siis omalla pihalla jotta saatiin jotain yhteistä "perheaikaa" ja vaihtaa kuulumisia vaikka onneksi tuo pihatyömaa oli tosiaan tossa omalla pihalla joten jos asiaa tuli pääsi isimiestä heti häiritsemään. :D

Pikku apulainen hommissa :)

Elokuun vauvan syntymä rauhoitti tilanteen....mutta vain hetkeksi. Vauvan ollessa ehkä viikon ikäinen(ei voi enää muistaa) meillä kävi kiinteistövälittäjä arvioimassa kiinteistömme arvon ja isimiehen suunnitelmien mukaan pihalla saimme arvon nousemaan. Tämän arvion tarvitsimme siis seuraavaan projektiin eli pankkien laina-anomuksiin. Tavoitteenamme oli saada takaajat pois lainastamme sekä saada kiinteistömme takaamaan uutta lainaamme. Isyyslomalla isimies juoksi pankeissa ja kaikista pankeista yhtä lukuunottamatta myönnettiin meille laina. Hassua mutta tästä josta meille ei lainaa olisi myönnetty, olikin meidän oma pankkimme jossa oli kaksi edellistä asuntolainaamme (ja olemme siis esimerkillisesti hoitaneet raha-asiamme)mutta nyt meni sitten pankki vaihtoon. Danskepankki voitti meidän tapauksessa tässä "kilpailussa" ja mukavaa olikin huomata että olimme pankkien silmissä (kaikissa muissa paitsi yhdessä) haluttuja asiakkaita huonosta taloustilanteesta huolimatta. Pankeissa oltiin oltu vaikuttuneita hyvästä suunnitelmallisuudesta talousasioissa ja vähän tällaisia tylsiä ja järkeviä ihmisiähän me olemmekin. ;) Koko perheen kesken menimmekin tekemään pankkipapereita syyskuun alussa.

Suunnittelijoiden palkkaamisesta lyhyt sananen loppuun että emme oikeastaan lähteneet näitä mitenkään sen suuremmin kilpailuttamaan. Kaikki vaan jotenkin "eksyivät" tiellemme tuttujemme suosituksista. Arkkitehtihan (ja samalla pääsuunnittelija)palkattiin tosiaan jo kesällä vuonna 2013. Rakennesuunnittelijat palkattiin muistaakseni huhti-toukokuussa ja lv-suunnittelija kävi kiinteistövälittäjän tavoin meillä ensimmäisen kerran elokuussa kun vauvamme oli noin viikon ikäinen. :D Rakennesuunnittelijoiden lujuuslaskelmia jännitimme (kun ylöspäin olemme rakentamassa) mutta ei kuulemma mitään huolta etteikö tiilitönömme kestäisi toista kerrosta. Joten ei kun unelmaa kohti....

Tönö joulukuussa. Ensi joulukuussa toivottavasti vähän eri näky.

-A-

Katsaus vuoteen 2014 osa 1

KATSAUS VUODELLE 2014 

OSA 1

Mitä talossa tapahtui? Ja tapahtuihan vaikka ja mitä. En varmaan muista luetella edes kaikkea kun itselläni ajatukset oli aikalailla tulevassa perheenjäsenessämme joka lopulta putkahti maailmaan kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen elokuussa. 

Meillä oli kiireinen kevät työ- ja opiskelukuvioiden vuoksi joten alkuvuonna taisimme vain teettää kolmen puun kaadon tontiltamme. Ajatustyötä toki teimme. Kevättä kohden mennessä jälleen aktivoiduimme. Vähälumisen talven ansiosta mieheni alkoi tekemään pihahommia jo maaliskuusta lähtien. Kaadettiin ja siirreettiin pensaita. Hajotettiin kiveä jne. Sivupihan nurmikkokenttä vaihtui kivikentäksi. 

Toukokuussa oli aika tehdä hakemus tontin tehokkuuden nostoon 0,2 -> 0,25 joka tarkoitti siis mm. naapurien kuulemista. Mieheni linkutti viikko polvileikkauksensa jälkeen kuulemaan siis katumme naapureita ja kertomassa projektistamme. Naapureiltakin tuli vihreää valoa projektillemme sillä varmasti kaikki olivatkin kauhistelleet tönöämme (niin ruma se tällähetkellä on) ja olivat vain iloisia että teemme talollemme jotain. Talomme sattuu nimittäin olemaan myös hyvin esillä katukuvassamme. ;) Tontin tehokkuuden nosto oli naapureiden kuulemisen ja hyväksynnän jälkeen ihan helppo juttu ja meni läpi. Tontillalle on yksi kylmävarasto joka pitää purkaa (tai itseasiassa se muuttuu sitten katokseksi) jotta saamme rakentaa lisää tilaa yläkertaan.

Tonttimme sai aidat ympärilleen pääsiäisen ratoksi. ;)

Talon sokkelit maalattiin. Ikkunoiden ruskeat karmit maalattiin valkoiseksi ja huolleettiin hapertuneet tiilikohdat. Näitä ei varmasti ollut kukaan huoltanut sitten sen 70 luvun lopun kun talo on valmistunut.  

Talon vierustakin sai siistimmän yleisilmeen:

Toisen sivupihan maata tasoitettiin ja muutamaan kohtaan laitettiin siirtonurmea. 

Tässä nurmikot on juuri "asennettu" eikä tuota että osa on
"väärinpäin" laitettu huomannut parin viikon jälkeen ollenkaan ;)

Vanha öljylämmityksemme vaihtui maalämpöön kesä-heinäkuussa joka oli kyllä hyvä päätös mutta yllättävän raskas projekti oli kyllä se. Mutta eipä siitä sen enempää. 

Esikoisellemme mieluisin juttu oli varmasti leikkipaikan valmistuminen kesäkuussa. Siinä kyllä leikittiin joka päivä kun äiti ei pallomahan kanssa jaksanut ja pystynyt lähtemään pidemmälle ulkoilemaan.

Leikkipaikka ennen: Kamala rytöläjämäki

Leikkimäki valmiina (vain joitain kaiteita puuttuu)

-A-

Katsaus vuoteen 2013

MITÄ ON TAPAHTUNUT VUONNA 2013 TALOSSAMME

 Palailen jälleen aikaan jolloin kohtasimme ensimmäisen kerran talomme kanssa. Ensimmäisen kerran kävimme katsomassa taloa huhtikuussa 2013. Asuimme tuolloin rivitalokolmiossa kolmihenkisenä perheenä. Mikään pakottava tarve ei ollut vaihtaa asuntoa juuri sillä hetkellä sillä tila olisi kyllä riittänyt vanhassakin asunnossa ihan hyvin mutta tiesimme ettei kyseinen asunto tulisi olemaan meille se lopullinen (tai ainakaan sellainen jossa olisi voinut asua vielä vuosia ja vuosia.) Asunnon pohjakaan ei ollut ihan mieluinen ja emme kuitenkaan halunneet alkaa asuntoa remontoimaan mieluisammaksi (eli kaatamaan seinää ja uusimaan keittiötä siinä samassa) sillä remontoimme juuri ennen muuttoa kylpyhuoneen kosteusvaurion vuoksi joten emme olisi kuitenkaan saaneet asunnosta remonttien viemää rahaa asunnon hinnalla pois. Ja jos emme olisi saaneet ns. omiamme pois edellisestä asunnosta emme olisi pystyneet vaihtamaan asuntoa.

Kävimme muistaakseni katsomassa taloamme kaksi kertaa (ja pari kertaa ajamassa tai kävelemässä talon ohi) ja toisen kerran jälkeen jätimme tarjouksen jossa laitoimme ehdoiksi että saamme omamme myytyä tiettyyn päivämäärään mennessä(ja saimmekin myytyä ennen virallista näyttöä) sekä halusimme ottaa varman päälle ja halusimme teettää taloon kuntotarkastuksen sekä halusimme että myyjä ottaa piilovirhevakuutuksen. Eli jätimme suoraan sanottuna ihan järkyttävän huonon tarjouksen myyjän kannalta mutta hänpä hyväksyikin sen ja sitten olikin meillä kiire laittaa omaa asuntoa myyntiin kun kylpyhuoneremonttikin oli vielä vähän kesken. :D Mutta tämä kertoo jälleen siitä ettei talomme todellakaan ollut mitenkään kauhean haluttu. 

Kaupat talostamme teimme toukokuussa. Muuttamaan pääsimme juhannusviikolla. Tässä yksi kuva siitä kun olemme juuri muuttaneet. Hassua että esikoisemme (etsi kuvasta siis vauva) on tuossa niin pieni ja melko samanikäinen kun meidän kuopuksemme on nyt. 

Laminaatti yhteen makuuhuoneeseen

Kuisti valmiina

Kesän 2013 vietimme melko tiiviisti kotona. Seiniä maalattiin. Tavaroita järjesteltiin. Yhdessä makuuhuoneessa (tai siis kaksi makuuhuonettahan tässä vaan onkin) oli muovimatto joten se vaihdettiin laminaattiin. Kuisti aidattiin ja osittain lasitettiin. 

Jo heinäkuussa arkkitehtimme kävi kuuntelemassa mietteitämme tulevasta laajennusprojektista. Silloin tuntui että aikaa projektin alkuun oli vielä niiiiiin kauan. Eihän meille oltu edes vielä tehty mitään lujuuslaskelmiakaan taloon tässä vaiheessa. Heitimme kuitenkin kehiin jo sellaisia haaveideoita sen kummemmin niitä ajattelematta sillä täyttä varmuutta projektin alkamiselle ei edes ollut. :D

Minä mm. mainitsi että pitää mansardikattoja kauniina mutta se kattomuoto on meidän asemakaavassa ilmeisesti kielletty ja emme nyt ihan tosissaan sitä edes miettineet. 

Yllätys olikin suuri kun talon ensimmäisissä piirustuksissa löytyikin tämä mansardikatto talon julkisivun yläkerran parvekkeen kattolippaasta/kattolyhdystä (ja samalla kattokorotuksesta.) Minä iloitsin sillä kaunis ja persoonallinenhan se tulisi olemaan mutta perheen isä varmaan vähän saattoi kiroilla sillä sen teko oli ehkä hieman haastavampaa. Yhdessä suunnittelimme myös huonejakoja ja portaitten paikkaa. Arkkitehdin ansiosta ne on tulossa nyt ihan fiksuun paikkaan siihen nähden miten tähän alakertaan ne parhaiten saa sopimaan. Aluksi tosin arkkitehti ehdotteli niiden tuloa teknisen huoneen paikalle mutta sille sanoimme ehdottoman EI:n. Me olimme ne ajatelleet taas asettaa eteiseen mutta tämä olisi tehnyt varmasti eteisestä ahtaan joten nyt saamme pitää todella tilavan eteisen joka varmasti lapsiperheessä ei ole yhtään huono juttu. Tulevia päiväkotiaamuja odotellessa...

Vuoden 2013 aikana saimme siis arkkitehdiltä alustavat piirustukset talostamme. Anoimme myös kaupungiltamme luvan rakentaa aidan tonttimme ympärille sekä luvan sivupihamme terassille joka näkyy selkeästi kadulle. Tämän terassin rakennus alkoi elokuussa ja valmistui syyskuussa. Aitojen rakennus jäikin sitten vasta seuraavaan vuoteen.

Terassinteko alkuvaiheessa

Pieni remonttityttönen mukana menossa :)

Tässä samainen terassi syksyllä 2014

Viimeisempänä vuoden 2013 joululoman ratoksi väliovet menivät vaihtoon. 

Tässäpä tiivistettynä talomme asiat vuonna 2013. Tuntuu kyllä niin kaukaisilta nuo ajat. 

-A-

TÄSTÄ SE ALKAA...

TÄSTÄ SE ALKAA! ELÄMÄMME EHKÄ ISOIN PROJEKTI!

Olemme nelihenkinen perhe pääkaupunkiseudulta ja nyt keväällä 2015 käynnistyy rakennusprojektimme jossa laajennamme yksitasoista 70-luvulla valmistunutta tasakattoista omakotitaloa puolitoista kerroksiseksi omakotitaloksi (huh mikä lause.) Tämä blogi seuraa siis päiväkirjamaisesti projektiamme, sillä kahden pienen lapsen (tytöt syntyneet 10/12 ja 8/14) perheessä elämme muutenkin niitä ruuhkavuosia, joten kun tähän rakennusprojektiin nyt lähdimme haluamme tästä ehkä jotain muistaa myös jälkeenpäin. ;)

Taloomme olemme muuttaneet kesäkuussa 2013 ja sen jälkeen remonttia on tehty vähän sisällä (pinnat omannäköiseksi jne.) mutta suurinpana työnä koko piha

on uusittu kokonaan ihan itsemme takia (eli pienet lapset ja ulkoilla pitää päivittäin) sekä kiinteistön arvonnousun takia (tarvitsimme mm. lisälainaa projektille)sillä pihahan oli tähän muuttaessamme ihan onneton. Tästä on nimittäin aikoinaan lohkottu toiselle omakotitalolle jo pala ja jäljelle jäänyt piha oli ihan älytön ja käyttökelvoton. Nyt perheen isä on saanut pihasta loihdittua (kovalla työllä toki) alueita joita voi kutsua viihtyisäksi. Ainakin meidän tarpeille oikein hyviksi. Pääkaupunkilaisina emme osaa edes haaveilla mistään hehtaaritonteista joten tämä on ihan riittävä kyllä meille sillä mitään viherpeukaloiuta emme todellakaan ole.

Tämä talo ei siis todellakaan ollut mitään "rakkautta ensisilmäyksellä" (päinvastoin) mutta varsinkin miespuolinen perheenjäsenemme näki tässä niin mahtavan tilaisuuden sillä meidän tuloillamme ei meillä olisi mitään asiaa ostaa omaa tilavaa pientaloa haluamaltamme asuinalueelta. Talohan oli ollut jo melkein vuoden myynnissä kunnes me tähän tilaisuuteen tartuimme. Kertoo ehkä siitä ettei kyseessä ollut mikään pääkaupunkiseudun kaunein talo. ;) Ja koska tämä on meidän kolmas omistusasunto niin nyt haluaisimme rakentaa, remontoida ja sisustaa kotiamme ajatuksella että tässä asutaan ja viihdytään hamaan tulevaisuuteen saakka. Tilanpuutteesta johtuva muutto ei tule koskaan olemaan edessä. Asuintilaa projektin jälkeen meillä tulee olemaan nimittäin lähes 200.

Perheen isä vastaa taloprojektistamme. Toki yhdessä mietimme huonejakoja, pintamateriaaleja, budjettia (missä pihistää ja missä panostaa) jne. mutta firmojen kilpailutukset, yhteydenpidot ym. hoitaa siis mies yksinään sekä rakentaa taloa itse niin paljon kun itse nyt pystyy rakentamaan. Eli siis ainakin LVIS osaaminen palkataan ulkopuolelta. Perheen äiti taas vastaa siitä että meidän lapset kärsivät tästä projektista mahdollisimman vähän ja heillä elämä olisi kaikesta tästä hässäkästä huolimatta mahdollisimman normaalia. Eli muskarissa ja leikkipuistossa käydään ihan normaalisti. ;) Perheen isä on sumplinut töistä vapaata kevät/kesälle reilusti, jossa ajassa olisi tavoitteena saada yläkerta säältä suojaan kuntoon.

Rakennuslupa on saatu tammikuussa ja suunnitelmia alkaa valmistua joten alkaa oikeasti näyttämään siltä että rakentaminen tosiaan alkaa huhtikuussa 2015 eli ihan kohta. 

Nähtäväksi jää mitä kaikkea tämä projekti tuo tullessaan. Mutta sanotaanko näin että olemme tottuneet kaikenlaiseen hässäkkään joten meillä on kova luotto siihen että kestämme tämän projektin ihan selväjärkisinä ja olemme sen jälkeenkin edelleen perhe ja aviopari vaikka toki budjettiasiat suurimpana tietenkin aina huolettaa...

Loppuun liitän kuvat kesältä 2013 sekä kesältä 2014. Pikkasen on piha siis jo muuttunut ja nyt on talon vuoro kokea muodonmuutos...

Terveisin A