Mietteitä projektista ennen kuin itse rakentaminen alkaa todenteolla.

Meidän rakennusprojekti tarkoittaa siis yksitasoisen talon laajentamista ylöspäin KOSKA talossamme on tasakatto ja vielä huonokuntoinen sellainen joten katto olisi jokatapauksessa uusittava lähiaikoina joten "samaan vaivaan" (no ei todellakaan ;) ) tulee sitten lisärakentaminenkin. Joku lähipiiristä on ehtinyt miettimään ja sanomaan meille ääneenkin mikä kiire meillä nyt on kun lapset on pieniä jne. mutta edelleen se KATTO! Lapset ovat myöskin nyt siinä mielessä helppoja etteivät tarvitse tällähetkellä mitään aikaa vievää tavoitteellista harrastusta ja niihin kuskauksia tai koulussa tukea joten SIKSI NYT. Ja meillä ei tosiaan ole mahdollista ostaa haluamaltamme alueelta riittävän isoa pientaloa joten se on saatava nyt näin, eli itse rakentamalla VAIKKA joudumme tekemään paljon kompromisseja muista valinnoistamme eli emme nyt esimerkiksi voi lähteä matkalle, emme käy ulkona syömässä tms. sillä meillä on suht tiukka BUDJETTI ja aikakaan ei anna nyt periksi. Valintoja valintoja. Ja ei ne isot tulot vaan pienet menot. Ja mitäs näitä muita hyviä ja osuvia sanontoja olikaan. ;D Joku voisi myös ajatella "mikä pakko sitä on sitten asua isossa omakotitalossa jos ei ole rahaa." Tämä nyt on vain se meidän unelma ja kahdessa talonyhtiössä olemme jo olleet osakkaana ja se ei vain ole se meidän juttu. Oma tupa ja oma lupa on enemmän meitä. Plus että tuo isimies on keskivertomiestä kätevämpi käsistään joten sekin mahdollistaa tämän. Valmistuttuaan tässä ei tule olemaan mitenkään suuret asumiskustannuksetkaan edullisen maalämmön ansiosta. Yhtiövastikkeiden maksaminen ei ollut meidän mielestä mitään mielipuuhaa. Halvemmalla asumme tässä talon valmistuttua (pinta-alaa silloin lähes 200 neliötä) kuin esimerkiksi edellisessä 84 neliöisessä rivarikolmiossamme.

Joku voisi myös kysyä miksi laajennamme ylöspäin. Syynä katon lisäksi myös pieni tonttimme. Se on jo valmiiksi kokoa postimerkki. ;) Unelmien talossani asuisin kyllä yhdessä tasossa mutta edelleen emme ole miljonäärejä ja eipä tästä kaksitasoisena mikään huono ole kuitenkaan tulossa kun olemme suunnitelleet huonejaot oikein elämää ja arkea helpottamaan.

Hyvää tulevassa projektissa on se että pystymme asumaan käytännössä katsoen rakennustyömaalla ihan mukavasti sillä rakennustyömaa ei kuitenkaan ole niissä tiloissa joissa elämme ja vietämme aikaa (ja nyt ei puhuta isimiehestä sillä hän tosiaan viettää aikaa rakennustyömaaosiossa nukkumista lukuunottamatta.) Tämä tulee vaatimaan sen kompromissin että kahdesta makuuhuoneestamme toinen makuuhuone joudutaan sulkemaan, sillä sinne rakennetaan portaat yläkertaan ja sieltä tulee tietenkin sitä rakennuspölyä, joten ovi tuohon huoneeseen on pidettävä kiinni. Lapset saavat siis ainoan käytössäolevan makuuhuoneen käyttöönsä ja me vanhemmat nukumme olohuoneessa. Nyt olemme tuon suunnitelman totauttamista edeltävässä vaiheessa eli vanhin tyttäremme on saanut jo tuon oman huoneensa käyttöön ja me vanhemmat nukumme (tällähetkellä yhden vauvan lisällä) tuossa "rappukäytävähuoneessa" vielä viimeseen hetkeen asti ennenkuin kattoa aletaan purkamaan. Jotta kaikki toimisi mahdollisimman hyvin, tuo yksi kappale vauvaa tulisi jossain vaiheessa totuttaa ensinäkin nukkumaan omaan sänkyynsä ja sitten mielellään samaan huoneeseen siskonsa kanssa, jossa heillä on oma rauha. Eli on tässä vielä matkaa siihen että tuo suunnitelmamme toimii... 

Muita plussia projektissamme on se että pääsemme normi talonrakentamiseen verrattuna oikomaan sellaisissa asioissa kun talon perustusten teossa. Vesi- ja viemäriverkkoon liittymisessä jne. jne. jne. näitähän on lukemattomia asioita. Tässä myös säästää aikaa ja rahaa. Isimies, joka tekee talossamme timpurihommat itse, ei katoa mihinkään pitkälle, joten pystyy (ehkä, jos malttaa) pitämään ruokatauot yhdessä perheen kanssa ja samalla näkemään edes sen hetken lapsiaan ja vähän vaimoaan. 

Mutta ei meillä ole mikään ruusuinen kuva rakentamisesta. Tietenkin se on rankkaa puuhaa. Jo nyt olemme joutuneet miettimään budjettiasioita tarkasti, joka on aina hermoja kiristävää. Me kun teemme itsellemme sitä unelmien taloa niin emme tietenkään halua tehdä sitä huonosti tai siten että korjattavaa tulee jo parin vuoden päästä mutta emme pysty kuitenkaan valitsemaan sitä kalleinta vaihtoehtoa. Talomme tulee edustamaan aikalailla meitä eli ihan perustasoinen kestävä talo ilman mitään luksusta. Ei me muutenkaan olla ihmisiä jotka ajavat uusimmalla autolla juoden shampanjaa. ;)Eli olemme mielestämme muutenkin kaikkea muuta kun pröystäilijöitä ja tulemme onnelliseksi vähemmästäkin. Olemme myös niitä jotka heti auliisti kertovat, jos olemme ostaneet jotain todella halvalla tai löytäneet jotain käytettynä jne. emmekä yritä millään tavalla esittää parempaa, rikkaampaa tms. kuin olemmekaan.  

Mutta niistä kompromisseistä budjetin lisäksi on AJANKÄYTTÖ JA PERHEAIKA. Varmasti on päiviä kun ketuttaa ja väsyttää, mutta niitä on nyt vain siedettävä ja odotettava ja uskottava että tulee parempia päiviä. Yritämme pitää mielessämme sen millaista tässä on asua sitten kun talo on valmis. Lisätilaa tulee senverran reilusti ettei meidän ole koskaan pakko muuttaa pois. Ja samallahan saneeraamme myös alakertaa esimerkiksi putkistojen ja ilmanvaihdon osalta sekä muutenkin päivitämme tälle vuosikymmenelle joten tästä on tulossa viihtyisä ja meidän tarpeille ja mieltymyksille suunniteltu koti sellaiseen hintaan joka meillä vielä on varaa maksaa ilman täydellistä vararikkoa. 

Isimies painaa huhtikuusta alkaen kolme kuukautta aamusta myöhäiseen iltaan katolla ja minä hoidan lapset ja kodin yksin (ja ei, kumpikaan ei pääse yksin jumppaan/salille edes kerran viikossa. Ei pääse näkemään kavereita tai YHTÄÄN MIHINKÄÄN projektin aikana. Tai minä pääsen kyllä mutta aina vain lasten kanssa.) Me ollaan tehty nyt vain tällainen kompromissi ja tällainen sopimus. Minulla on huono omatunto siitä etten pysty auttamaan talonrakentamisessa yhtään vertaa (no taidotkin on vähän mitä on) ja isimiehellä taas saattaa välillä olla huono omatunto siitä ettei näe lapsiaan tarpeeksi. Sellaisen kivan sopimuksen olemme kuitenkin tehneet että kerran viikossa pidämme jonkun spesiaaliperhehetken eli käymme ehkä mökillä (lähellä kotia) tai kotieläintilalla tms. ja keskitymme yhdessäoloon ilman raksajuttuja. Mutta tässäkin on sellainen jousto että esimerkiksi kun katto on auki niin hommaa on painettava täysillä eteenpäin, sillä Suomen sääolothan voivat aina yllättää. 

Katsotaan kuinka järjissämme pysymme. Kaikenlaista olemmekin jo ehtineet yhteisen 15 vuoden taipaleellamme kokea mutta tämä onkin sitten ensimmäinen isompi projekti kun meillä on lapsia. Mutta tämä on myöskin VÄLIAIKAISTA tämä rakentaminen ja sitten nautitaan lopputuloksesta. Isimiestä ei kuulemma saa talosta sen valmistuttua pois kuin saattohoitamalla. :D

-A-