Väliaika kevennys. Hehän ovat kuin kaksi marjaa.

Totuuden kuulee lapsen suusta vai mites se sanonta nyt menikään?

Meidän esikoinenhan sen yhtenä aamuna keksi kun telkkarista tuli tuo Pat ja Mat jotka jotain remonttijuttuja huseeraavat ilmeisesti aina vähän hassuilla tuloksilla.

"Katsokaa isi ja vaari!"

Repesimme! ;)

-A-

Pellit ja peltimiehet saapuivat

Aamulla saapuivat pellit ja tänään myös alkoi pellittäminen. Tosin peltimiehet ehtivät pellittää tänään vain pari tuntia kun heillä ei ollut tuuletusten kartioita mukana joten keskeyttivät hommat jo hyvissäajoin. Huomenna heillä taas on toinen jo ennalta sovittu työmaa joten pellitys meidän talossamme jatkuu vasta maanantaina. Mutta kyllä tuosta pienestä pellitetystä pätkästä jo näkee vähän mitä on tulossa ja hyvältä näyttää. Varsinkin kun tänään on ollut ihan mahtava kesäsää niin mieliala on taas korkealla kun auringossa katselee peltikattopätkää. :)

Pieni kuvapläjäys pelleistä. Kaikki läpiviennit tulee tänne talon takapuolelle savupiippua lukuunottamatta:

En kyllä ymmärrä miten tämä kuva saa
näyttämään koko talon ihan vinolta.
Mutta aurinko näyttää erittäin hyvältä!

Eilen isimies avasi entisen katon, nykyisen välipohjan rakenteita ja tältä näyttää nyt meidän keittiön päällä:

Pieni alue entistä kattoa avattu. Vielä lähes 100 neliötä jäljellä.

Seuraava työvaihe onkin tuo vanhan katon repiminen pois samaan aikaan kun nuo peltimiehet pellittävät kattoa. Kääk tuleekohan meille tytöille paljonkin taas evakkoa melun vuoksi sekä senkin takia ettei kukaan tule vahingossa tuolta katolta meidän niskaan. :/ Positiivista oli taas tieto että ainakin tuossa pikkupläntissä katon villat ym. oli hyvässä kunnossa. Ei kosteutta tms. 

Meikäläinen on yrittänyt tyrkyttää tuota meidän ulkoverhoustiiltä eteenpäin ja eilen olikin hyvä päivä kun kolme ihmistä tätä haki pihaltamme pois. Lataan isot odotukset yhteen heppuun joka lupaili sunnuntaina tulla hakemaan tiiltä pakettiautolla... Minua on alkanut jotenkin jo ärsyttää koko punatiili. Jippii kun siitä päästiin tuossa talon kyljessä eroon! Me ei olla tiilitaloihmisiä sitten ollenkaan vaikka itse olen asunut ainakin tiiliverhoilluissa taloissa lähes koko ikäni. Tai ehkä juuri siksi se ei miellytä. Jos meidän perhe olisi talo niin me oltais puutalo. ;)

Me avattiin tänään mahtavan sään takia kesä lähtemällä ihan extempore käymään Lintsillä! Ja vaikka kolmenkymmenen vuoden aikana olen siellä useamman kerran vieraillutkin niin tämä oli kyllä yksi parhaista lintsireissuista ikinä. Sää oli mahtava. Laitteisiin ei ollut jonoa. Ja tietenkin se lasten riemu. Esikoinen meni reippaasti jopa laitteisiin johon piti mennä ilman aikuista ja koko perhe yhdessä käytiin näköalatornissa (vai mikälie.) Ja mikä parasta, tämä lysti oli täysin ilmaista kun kierrettiin näitä ilmaisia lasten laitteita. No okei, auton parkkimaksu maksettiin kun ei jaksettu lähteä etsimään ilmaista paikkaa lähistöltä ja metrilakujakin ostettiin mutta oli kyllä matalan budjetin reissu ja silti todella suuri ilo kaikilla! 

Jonotellaan lasten mailmanpyörään.

Loppuun vielä kuva kukasta jota me esikoisen kanssa kovasti ihastellaan juuri nyt vaikka rikkakasviksikin tämä luokitellaan. 

Nyt ihastellaan. Kohta puhallellaan. ;)


-A-

Iisakinmansardi

Mansardikorotusta ja kattoa on rakennettu täällä siis kuin Iisakinkirkkoa konsanaan. Tuo meidän mansardi onkin ristitty Iisakinmansardiksi. :) 

Vapaapäiviä ei ole pidetty nyt reiluun viikkoon tuolla rakennuksella. Tai no rakentamisesta oli vapaata se yksi ilta kun meidän venettä, joka makasi merenpohjassa, nostettiin. :( Apuvoimia on isimiehen ja isänsä apuna ollut useana päivänä isimiehen veli joka mm. vietti omat synttärinsä täällä meillä (vesisateessa) rakentaen. Kiitollisia ollaan! Jaksoi vielä tauot leikkiä meidän muksujen kanssa.

Mutta nyt tuo kirottu mansardikorotuksen runko on siis täysin valmis. On huovitukset, bitumikermi eli alushuopa ja seinärakenteet tuuletuskanavineen paikallaan. Huh! Kuulosti kyllä todella haastavalta projektilta. Mutta hieno se kyllä edelleen on jo nyt ja varmasti todella upea kun on täysin valmis! 

Loppuaika onkin sitten mennyt tuon katon kimpussa eli katon jiirit on rakennettu. Ruodelaudotusta laitettu 300 metriä lisää (joka tarkoitti yhden lisäkeikan Starkkiin.) Katossamme on muuten yhteensä 1300 metriä puuta ruodelaudoissa. Huh mikä määrä! Pihaa ollaan saatu myös käyttöön kun huhtikuussa saapuneet puupinot on huventuneet. Jee! Lapset on saanut lisää leikkitilaa pihalle! Tiiltä olen yrittänyt tyrkyttää facebookin kirppissivuilla eteenpäin ja onhan täällä jo moni hakenutkin tiiltä kuka mihinkin tarkoitukseen. Huomenna tulee hakemaan tiiltä kaksi ihmistä lisää. Katto on saanut myös mm. otsalaudat. Varmaankin vielä jotain muutakin on tapahtunut jotka vaan unohdin. Täytyy myöntää että itse olen välillä kyllä vähän pihalla siitä mikä homma on työnalla vaikka kovasti haluaisin pysyä kärryillä.

Tylsää jatkuvasti valittaa väsymyksestä mutta se nyt vaan on tosiasia että väsynyttä porukkaa täällä on edelleen jonka vuoksi tuossa katossa sattui yksi virhe joka aiheutti sen että otsalauta teki "hyppyrimäen" harjalla joten kattoruodetta piti purkaa melko paljon ja aloittaa alusta. Kyllähän se vähän ketuttaa jos tuollaiseen tuhrautuu aikaa...

Katto alkaa siis olemaan aikalailla nyt tänään tiistaina valmiina peltimiesten tuloon. Pellit saapuvat tänne torstaina ja viimeistään perjantaina pitäisi peltimiesten olla jo hommissa. Sitä odotellessa että katto on TÄYSIN vesitiivis. Sitten on kyllä yksi iso huoli pois ja voisi vaikka poksauttaa pullon kuohuvaa tuon kunniaksi. ;)

Siinä se katonalku nyt tököttää

Tänään on saatu myös asennettua kattoikkuna paikoilleen joka siis tulee kylpyhuoneeseen ihan sen takia että sen avulla saa tilaa korotettua. Hyvältä näyttää!!! Hieno ja persoonallinen tulee tuostakin huoneesta. Kokoahan tuolla ikkunalla on 114*140. Jokin verho tosin tuohon pitää kehitellä kun ikkuna on naapureille päin. 

Eipä tässä muuta juuri nyt. Reilun viikon tapahtumat näin lyhyeen selostukseen. Tällä kertaa näin.

-A-

Tästähän tulee ihan mielettömän hieno!

Lauantaina oli vuorossa jälleen julkisivun mansardikorotuksen kanssa pakertamista ja on minua varmaan muutaman kerran kirottu kun menin arkkitehdille sanomaan että tykkään mansardikatoista. ;) Ei ole kuulemma mikään kaikista helpoin tehdä ainakaan sellaiselle jotka tekevät työkseen ihan muuta kun rakentelevat taloja...

Mutta muutaman kerran olen ihan kunnolla ollut mykistynyt siitä miten koko talon ulkonäkö on muuttunut ja talo näyttää jo paljon valmiimmalta ja yksi näistä WOU tunnelmista oli eilen illalla kun tulin ihailemaan päivän työntulosta eli tuota mansardikorotusta. Sehän on todella upea! Olin melkeinpä sanaton ja tylsä ja väsyttävä päivä unohtui ihan heti ja jälleen tuli takaisin se sama tunne että tämä kaikki todella kannattaa. Välillä väsyneenä on tosiaan vähän ehtinyt ajattelemaan että onko tämä nyt vähän liiankin hullua hommaa tämä meidän touhu. Tosin tarkoitus ei tosiaan ole rakentaa ihan niin kovaa haipakkaa kun nyt viime aikoina on tehty (mm. ne 17 tunnin työpäivät ihan minimini tauoille.)

Nyt vasta oikeastaan ihan kunnolla pystyn hahmottamaan minkä näköinen talo meille on tulossa ja nyt vasta olen kunnolla tajunnut kuinka sysiruma meidän "vanha" talo olikaan sillä toki oma koti on meille ollut maailman rakkain paikka vaikka ulkopuolelta kamalan näköinen olikin. Sisältähän tämä on kuitenkin suht moderni. Uskoisin että tässä laajennusprojektissa voittaa meidän lisäksi ihan koko naapurusto sillä väittäisin että meidän talosta tulee kyllä ihan ÄLYTTÖMÄN hieno. (No okei olen ehkä vähän puolueellinen kun ollaan myös itse oltu mukana sanelemassa toiveita arkkitehdille.) Jossain vaiheessa jotkut arkkitehdin kalliit ratkaisut on harmittanut suuren rahanmenon takia mutta uskon kyllä että juuri niillä erityisratkaisuilla saadaan meille todella uniikki talo. Ei ole kyllä tämä mitään valmispakettitaloja nähnytkään. Ei sillä että niissäkään mitään vikaa olisi.

 

Kattolyhdyn mansardikatto. Eli 8 asteen kaltevuus
katossa niinkun olla pitääkin.

Takan hormi parvekkeelta katsottuna. Takka tulee kivasti tuohon ikkuna luokse muttei kuitenkaan
 ihan viereen joka mahdollistaa esim. verhojen laiton.
Nyt vaan ehkä on "pakko" saada takka josta tuli näkyy kolmeen suuntaan
jotta takkatulta voi ihailla myös parvekkeelta.

Siinä on paikat sekä ikkunoille että ovelle eli paljon valoa saadaan näiden ansioista aulatilaan

Talon julkisivu just nyt. Vanha kuisti kyllä huutaa että kuka ei kuulu joukkoon.
Kuistihan kyllä jää paikalleen mutta sekin saa uuden ulkomuodon.
Kuistin katto on tulevaa parveketta.

Kuten perjantaina jo kirjoittelinkin, niin väsymystä on todella ollut nyt voimakkaasti ilmassa joten ihan hyvään saumaan tuli sunnuntain perhepäivä ja samalla välipäivä rakentamisesta. Tai no kävi isimies kyllä parissa rautakaupassa tänään asioilla mutta muuten ollaan otettu vähän rennommin ja käväistiin myös mökillämme nauttimassa eväitä ja ennenkaikkea mahtavista maisemista. Ihailtiin mm. kukkia ja nuijapäitä sekä meille tosi tärkeää merimaisemaa.

 Meidän isommalla tytöllä on kyllä niin mainiot jutut (niin no pienempi ei kyllä sano vielä sanaakaan.) Esittelin hänelle että tämä on voikukka johon esikoinen mietteliäänä tokaisi että "miksi ei margariinikukka?" :D Nii-in. No enpä tiedä miksi ei! :D

Väsynyt rakentaja yrittää levätä vaikka näiden melutoosien kanssa
se on pikkaisen haastavaa;)

Katon tekijät on tulossa reilun viikon päässä jo pellittämään joten nyt ensi viikolla kiirettä pitää tuon katon kanssa. Mutta parasta on se että nyt jos sataisi vettä niin paikat on suojattu senverran hyvin ettei tapahtuisi mitään katastrofia. Voin kertoa että ennen tätä isimies on nukkunut sen takia huonosti kun on stressannut tuon sateen yllättämistä... Ei vissiin olla mekään enää nuoria kun valvominen tuntuu kyllä kehossa ja jaksamisessa.

-A-

Väsymystä ilmassa

Hääpäivillähän on joka vuosi jokin oma materiaali. On paperihääpäivä, puuhääpäivä ja tietenkin kaikkien tuntemat hopea- ja kultahääpäivät. Meillä on tänään 5-vuotis hääpäivä ja en tiedä mikä sen oikea materiaali on, mutta meille tämä hääpäivä jää muistoihin metallihääpäivänä vähän ikävämmästä syystä. Aamupäivällä olin kuopuksen kanssa ajelemassa asioille kun autostamme kuului moottoritiellä kova ääni ja auto alkoi käyttäytymään oudosti. Sain auton ajettua lähimmälle parkkipaikalle (onneksi tämä tapahtui lähellä liittymää josta pääsi pois) ja huomasin että öljyä valuu ulos autosta. Jes mahtavaa! Parkissa tulikin pienoinen jälkishokki kun mietin mitä olisi voinut sattua. Myöhemmin auto hinattiin korjaamolle josta tuli tuomio: Moottori hajonnut. Kiertokanki oli tullut moottorin lohkosta läpi! Nämä on näitä uutisia mitä ei haluaisi kuulla silloin kun rahalle on muutenkin miljoona muutakin sijoituskohdetta. Kuten meillä nyt tuo yläkerta. Väkisinkin tulee ajatelleeksi että tuolla rahalla saisi esimerkiksi ihan kelpo portaat. Tai yläkerran laminaatit. Tai... Niin ja siis juuri viikko sitten samaiseen autoon vaihdettii uusi tuulilasi. Kuukausi sitten oli taas huollossa toisesta syystä. No minkäs teet! Autoa kun kuitenkin ihan välttämättä tarvitaan niin kuntoon se on saatava.

Muistoksi tuo pahanonnen kiertokanki

Asiaa ei helpottanut pätkääkän se että koko perhe ollaan aikalailla muutenkin rikki poikki väsyneitä joten silloinhan kaikki tuntuu vielä extrapahalta. Eilen isimies ja isänsä tekivät taas pitkän päivän katolla ja joitain virheitäkin väsyneenä tekivät joita piti sitten korjailla. Sadetta edelleen pelätään täällä ihan hulluna joten se pakotti taas painamaan pitkää päivää. Muurari oli myös eilen tekemässä pitkän päivän ja sai onneksi tehtyä hormit valmiiksi.

Aluskate on saatu nyt laitettua koko katolle ja tänä aamuna kävi kattofirmasta mies mittailemassa kattoa peltitilaukseen. Puolentoista viikon päästä tulee katontekijät paikalle. Muuten olenkin vähän pihalla mitä tuolla katolla on viime päivinä tehty. Tuon mansardikorotuksen kanssa on ainakin pakerrettu aika tuskaisissa merkeissä.

Tänään on ollut ihan plaaaah päivä vaikka onkin hääpäivämme. Talossa ole edistynyt hommat lähes yhtään koska piti selvitellä auto-asioita ja muutenkin väsymystä on todella ilmassa. Liian pitkiä työpäiviä ja liian vähän unta. 

Esikoinen teki ihan itse legoista tämän ja näytti
 "katso äiti tässä talossa on jo yläkerta ja me ollaan siellä." :)

Loppuun vähän piristävämpiä kuvia tähän väsymyksen keskelle. Vaikka ulkona ei ole todellakaan lämmin, paitsi ehkä ihan hetken suorassa auringossa, niin silti ulkonaolo näin keväällä piristää kovasti kun luonto herää taas henkiin. Sisällä allekirjoittaneella vaan tuntuu palavan jatkuvat sotkun keskellä vähän liian helposti pinna.

-A-

Välipohdintaa aikautauluista jne.

Olemme nyt noin 2,5 viikkoa jäljessä alkuperäisen suunnitelman aikataulusta johon syynä yllärialakerran "pura ja kokoa" työ sekä puutavaran pitkittynyt toimitus viime viikolla. 

Aikataulua ei ole mitään mahdollisuutta kuroa kiinni mutta on myös pidettävä huoli ettei se tuosta enää ainakaan kasva. Senpä takia on ollut aika kreisiä menoa tuolla katolla viime päivinä. Kohta isimieskin on ollut pois töistä puolet tuosta kolmen kuukauden "rakennuslomastaan." Huh kun aika menee äkkiä! Ja kova paine on todellakin saada talo säältäsuojaan kuntoon jotta saamme mielenrauhan ainakin hetkeksi. Vettä tuntuu satelevan nimittäin senverran usein (no hei ylläripylläri kun asutaan Suomessa ja vielä rannikolla) joten katto olisi kiva saada pään päälle. Omalle perheelle kun rakentaa niin haluaa tehdä asiat todellakin niin ettei ongelmia synny jälkikäteen ja tuota vettä rakenteisiin ongelmaa joutuu nyt kokoajan jännittämään. Lisäpainetta edistymiselle tuo myös konesaumakaton peltisepät joille on luvattu tietty aikataulu. Tälläviikolla tulevat jo tekemään mittauksia. Yksi kattofirma jo menetettiin aikataulusyistä joten ei please enää toista. Aika mahtavaa kyllä että eipä ole enää kovinkaan pitkä aika siihen että meillä on ihan kunnon katto pään päällä ja talon ulkonäkö muuttuu sen myötä hurjasti valmiimman näköiseksi! 

Itse kun en rakentamisesta tiedä mitään (tai no onhan tässä kuitenkin ainakin näitä termejä jne. oppinut matkan varrella) niin ei voi kun ihailla tätä hommaa jossa tosiaan puupinot pihalla muuttuvatkin isimiehen ja hänen isänsä hyppysissä meidän taloksi. En voisi olla ylpeämpi miehestäni ja appiukostani jotka tekevät todella raskasta työtä ja pitkää päivää talon eteen ja molempien keho alkaakin olemaan aika rikki monestakin paikkaa. Elämäntyyli kun tuntuu kaikilla meidän asuinseudulla olevilla olevan todella kiireistä (me emme tee tähän poikkeusta) niin olemme olleet myös muista apujoukoista erittäin kiitollisia kun "tuhlaavat" aikaansa meidän kreisiin projektiimme.  

Ja siitäkin olen kiitollinen että myös mieheni osaa arvostaa minun työpanostani joka on ensisijaisesti lasten ja koiran hoito sekä muonituspuoli. Kaikki joilla on lapsia tietää että vaikka niitä rakastaa enemmän kun mitään ja niiden kanssa tietenkin haluaa olla ja touhuta niin samalla taas 24/7 olo lasten kanssa on välillä myös hyvin raskasta. Melkeinpä edes vessaan ei pääse yksin, pitäisi olla välillä silmätkin selässä jne.

Puutavaraa huhtikuussa

Sama puutavara "käytössä" toukokuussa

Hyvän tiimin tuntuvat isimies isänsä kanssa muodostavan. Isimies on enemmän sellainen "nyt äkkiä jotain näkyvää jälkeä" rakentaja joka on rakentanut meidän terassit, leikkipaikan, leikkimökin jne. toooodella nopeasti ja saattanut siinä rakentaessa vasta tehdä tarkemmat suunnitelmat kun taas isimiehen isä on taas tarkempi ja suunnittelee asioita pidempään ennen itse rakentamiseen ryhtymistä. Kerrottakoon vielä ettei kumpikaan ole rakennusalalla joten varmasti tämä taloprojekti on ollut molemmille haaste josta ovat kyllä selviytyneet mainiosti.

Todiste että välillä myös suunnitellaan ;)

Tässäpä yksi esimerkki luonne-eroista: Räystäsrunko (öö mikähän on oikea termi mutta se mihin tulee räystäspuut) niin isimiehelle ja minulle olisi vallan hyvin kelvannut laittaa nuo laudat ihan sellaisenaan paikalleen mutta appi halusi välttämättä nuo taiteilla sulavamman mallisiksi. No hienommat kyllä varmasti on noin mutta olihan tuossakin askartelemista.

Eilen tuo kaksikko teki sellaisen reippaan 17 tunnin työpäivän ihan minitauoilla tuon katon kimpussa. Sadesää kun oli jälleen lähestymässä niin yrittivät siksi saada aluskatetta laitettua. Kymmenen aikaan saapui pizzatilaus kannustimeksi ja siitä vielä jatkoivat hommia yhteen yöllä! Huh huh! Mutta kyllä sitä molemmat olikin rikki ja tänään on ollut lepopäivä vaikka tosin isimies jo heti yöllä sekä aamulla uudestaan on käynyt parantelemassa suojauksia jotka kovan tuulenpuuskien takia olivat repeytyneet pois. Lepäsi sitten päiväuniaikaan ja taisi nukkua noin kolmen tunnin päikkärit.

-A-

Äitienpäiväviikonlopullakin hommia on paiskittu urakalla

Ja taas edistyy vauhdilla:

Lauantaina isimies veljensä ja isänsä kanssa tekivät taas reippaan päivän pakertaen kattotuolien (?) kimpussa myöhäiseen iltaan saakka. Myös kylpyhuoneeseen tulevan kattoikkunan paikka valmistui tuolloin.

Muutamaan paikkaan sai laitettua jo katon aluskatetta
suojaamaan mahdolliselta vesisateelta




Äitienpäivää vietettiin toki hetken mekin sunnuntaina ja äiti saikin nukkua pikkusen pidempään kun yleensä. Tooooodella harvinaista herkkua se! Isimies oli YÖLLÄ leiponut mutakakun (eikä käyttänyt yllätyksen säilyttämiseksi mm. sähkövatkainta!) ja oli kyllä tämä äiti maailman onnellisin ja todella yllättynyt kun sai aamulla aamupalan tuolla kakulla sänkyyn esikoisen laulaessa "paljon onnea vaan äiti." Hienon kortin oli esikoinen aamulla piirtänyt jossa oli kaikki perheemme jäsenet piirrettynä spiraaliympyräsöheröinä. Äiti oli kaikkein isoin ympyrä. Ihan pikkuruisena oli isi ja koiramme. ;) Olimme kyllä sopineet että emme tämän poikkeustilanteen takia  äitienpäivää juhlista mitenkään spesiaalisti joten senkin takia sai olla kyllä superonnellinen. Éi olisi itseltäni ehkä irronnut reilun 12 tunnin työpäivän päälle mitään kakkujen leipomista keskellä yötä kun tiedossa on ettei aamulla lasten takia saa todellakaan nukkua pitkään.

Sunnuntai-aamupäivä otettiin sitten kuitenkin muutenkin rennosti ja ulkoiltiin sekä grillattiin ulkona. Teki kyllä niin hyvää varmasti kaikille! Oltiin vaihteeksi kuin ihan normaali perhe. ;) Puolenpäivän jälkeen jatkoi isimies isänsä kanssa taas rakentamista ja tälläkertaa he päätyivät tekemään aulatilan mansardikorotusta/lyhtyä ja pakersivat sen kimpussa ilman tauon taukoa ilta kymmeneen. Mutta hieno tuosta korotuksesta on tulossa ja nyt hahmottaa taas paremmin tuota aulatilaa.

Perjantaista lähtien on myös takalle tarkoitetun hormin muurari ollut päivittäin töissä. Otimme tuplahormin jos vaikka joskus haluammekin myös alakertaan takan.

hormi maanantaipäivänä

-A-

Superperjantai!

Sunnuntain tuulensuojalevytysten jälkeen talolle ei ole tapahtunut melkeinpä mitään näkyvää neljään päivään. Tilanne piti korjata tänään oikein urakalla! ;)

Alkuviikko on ollut sateinen, mutta suurimpana syynä rakentamisen keskeytymiseen on ollut puutavaran puuttuminen. Puulastia Starkilta on odoteltu kuin kuuta nousevaa ja muutama puhelukin Starkkiin on otettu. ;) Muutenkin kaikkea pikkuongelmaa on pyörinyt mielessä koko viikon joten iloa taas tähänkin hommaan saatiin tänään kun tuo puuttuva puutavara saapui vihdoinkin puolenpäivän aikaan tontillemme...tosin vahingossa tuplana. :D Siinä taas uusi pikku ongelma kun selvitellään kuka maksaa ja mitä maksaa (extra kuljetukset, mittatilauspuut jne.) vaikkakin me ei kyllä makseta kun ei tullut meidän tilauksen mukaan. Tässä lastissa tosiaan oli tilauspuutavaraa mm. Stora ensolta josta mm. kurkihirtemme on tilattu mittojemme mukaan. Tässä taas pikku esimerkki näistä kaikista pikku ongelmista joihin törmätään ihan jatkuvasti...

Sitten päästiinkin yhteen rakentamisen suureen virstanpylvääseen:

TALO ON HARJAKORKEUDESSA!

Noin neljän aikaan paikalle tuli nosturi joka nosti tuon 13 metrisen kurkihirren paikalleen. Oli kyllä niin taitava nosturinkuljettaja että nostamista oli kyllä helppo vain ihailla vaikka paikat on ahtaat. Etukäteen olimme isimiehen kanssa jutelleet talon edesse olevasta vanhasta pihlajasta että se ehkä joudutaan kaatamaan kun vaikeuttaa mm. juuri tuon kurkihirren nostoa mutta mahtavat naapurimme antoivat luvan ajaa tuon nosturin pihalleen jolloin hirren nostaminen oli helpompaa ja pihlajakin sai ilokseni jäädä paikalleen. :) Plussaa oli myös se että tällätavalla kapea kotikatumme (joka on päättyvä tie) ei ollut kovinkaan kauan blokattuna sillä yritämme ottaa mahdollisimman hyvin huomioon naapurien mukavuuden. 

Siinä lentää 13 metrin pituinen kurkihirtemme

Hirsi jätetään myös sisätiloihin näkyviin sillä
mitä sitä kaunista puuta peittelemään

 Viiden jälkeen alkoi valumaan talkooporukkaa paikalle, sillä edessä oli rakentamisen raskaimpia osuuksia kun mm. suuria ja painavia puita piti kantaa katolle. Ihan mahtavaa että saimmekin porukkaa paikalle vaikka pyyntö lähti vasta edellisenä iltana (koska puukuorman saapumisesta ei ollut varmuutta enne sitä.) Talkooväki teki töitä todella tehokkaasti ja olimme siitä kyllä todella kiitollisia. 

Nyt näyttää sitten tältä:

Uskomaton muutos yhdessä päivässä. Antaa taas lisäenergiaa meille kaikille kun näkee taas että talo todella edistyy.

Joku ohi kävellyt tyyppi oli isimiehelle kommentoinut että "ai ihan vaan pientä pintaremonttia teet." Joo just sitä. ;) Muutenkin muutkin ohikävelijät ja naapurit on kommentoineet positiivisesti projektiamme. Se lämmittää toki mieltä ettei nyt ainakaan olla suututettu ketään sillä kyllähän työmaalta aina jotain ääntä lähtee.

-A-

Laimea vappu

Vappu oli ja meni. Vappuaattona isimies teki töitä katolla iltaysiin saakka joten meidän vappuaattoon ei kuulunut sen ihmeempää ohjelmaa. Serpenttiinejä puhallettiin ja nakkeja ja perunasalaattia syötiin. Nyt ei jaksaminen taipunut tämän kummoisempaan. 

Vappupäivänä meidän piti mennä tyttöjen mummin kanssa syömään mutta pienemmälle iskikin edellisenä yönä kuume ja sitä täällä parannellaan edelleen. Voi että kun on tylsää kun toinen on niin kipeä!!! Isompi pettyi kun ei päässyt "varintolaan" mummin kanssa. Oli onni etten ollut ehtinyt mainita suunnitelmista, joiden mukaan tänään olisi ollut tiedossa uimahallireissu, koska ei tosiaan uimaankaan päästy ja se se vasta olisi ollut iso harmitus. :(

Vappupäivänä isimies teki noin 8 tunnin työpäivän katolla ja sai levytettyä yhtä seinää jo eteenpäin. Kaikki seinärungot on nyt valmiina ja seuraavana työvaiheena on tuo levytys. Ärsyttäväksi työksi on osoittautunut tuo seinärunkojen ja laidoilta avoinna olevan kattorakenteen suojaus. Eilenkin tuosta noin 8 tunnin työpäivästä meni kuulemma melkein 3 tuntia pelkkään suojaukseen!!! Aika paljon aikaa kun se ei ole tietenkään ns. näkyvää ja pysyvää työtä mutta silti välttämätöntä. Tuuli oli aina päässyt puuskittain repimään pressuja naulauksesta ja painoista huolimatta. Tuon suojausasian takia ei oikein kannata tehdä lyhyitä työpäiviä katolla. 

Tänään taas vaihteeksi sataa mutta toisaalta ei haittaa sillä rakentaminen ei olisi kuitenkaan edistynyt sillä isimies on viettämässä kaverinsa polttareita. 

Pieneksi stressiksi on noussut sitten kuitenkin tuo katto. Aikataulun viivästymisen takia kun pitäisi löytää uusi firma ja vaikka taas hetken mietittiin lukkosaumakaton ottoa niin kyllä me aina palataan siihen konesauma-ajatukseen.

Tytöt hassuttelee hassuilla hatuilla ;)

vappupäivä katolla

-A-