Olemme nyt noin 2,5 viikkoa jäljessä alkuperäisen suunnitelman aikataulusta johon syynä yllärialakerran "pura ja kokoa" työ sekä puutavaran pitkittynyt toimitus viime viikolla.
Aikataulua ei ole mitään mahdollisuutta kuroa kiinni mutta on myös pidettävä huoli ettei se tuosta enää ainakaan kasva. Senpä takia on ollut aika kreisiä menoa tuolla katolla viime päivinä. Kohta isimieskin on ollut pois töistä puolet tuosta kolmen kuukauden "rakennuslomastaan." Huh kun aika menee äkkiä! Ja kova paine on todellakin saada talo säältäsuojaan kuntoon jotta saamme mielenrauhan ainakin hetkeksi. Vettä tuntuu satelevan nimittäin senverran usein (no hei ylläripylläri kun asutaan Suomessa ja vielä rannikolla) joten katto olisi kiva saada pään päälle. Omalle perheelle kun rakentaa niin haluaa tehdä asiat todellakin niin ettei ongelmia synny jälkikäteen ja tuota vettä rakenteisiin ongelmaa joutuu nyt kokoajan jännittämään. Lisäpainetta edistymiselle tuo myös konesaumakaton peltisepät joille on luvattu tietty aikataulu. Tälläviikolla tulevat jo tekemään mittauksia. Yksi kattofirma jo menetettiin aikataulusyistä joten ei please enää toista. Aika mahtavaa kyllä että eipä ole enää kovinkaan pitkä aika siihen että meillä on ihan kunnon katto pään päällä ja talon ulkonäkö muuttuu sen myötä hurjasti valmiimman näköiseksi!
Itse kun en rakentamisesta tiedä mitään (tai no onhan tässä kuitenkin ainakin näitä termejä jne. oppinut matkan varrella) niin ei voi kun ihailla tätä hommaa jossa tosiaan puupinot pihalla muuttuvatkin isimiehen ja hänen isänsä hyppysissä meidän taloksi. En voisi olla ylpeämpi miehestäni ja appiukostani jotka tekevät todella raskasta työtä ja pitkää päivää talon eteen ja molempien keho alkaakin olemaan aika rikki monestakin paikkaa. Elämäntyyli kun tuntuu kaikilla meidän asuinseudulla olevilla olevan todella kiireistä (me emme tee tähän poikkeusta) niin olemme olleet myös muista apujoukoista erittäin kiitollisia kun "tuhlaavat" aikaansa meidän kreisiin projektiimme.
Ja siitäkin olen kiitollinen että myös mieheni osaa arvostaa minun työpanostani joka on ensisijaisesti lasten ja koiran hoito sekä muonituspuoli. Kaikki joilla on lapsia tietää että vaikka niitä rakastaa enemmän kun mitään ja niiden kanssa tietenkin haluaa olla ja touhuta niin samalla taas 24/7 olo lasten kanssa on välillä myös hyvin raskasta. Melkeinpä edes vessaan ei pääse yksin, pitäisi olla välillä silmätkin selässä jne.
 |
| Puutavaraa huhtikuussa |
 |
| Sama puutavara "käytössä" toukokuussa |
Hyvän tiimin tuntuvat isimies isänsä kanssa muodostavan. Isimies on enemmän sellainen "nyt äkkiä jotain näkyvää jälkeä" rakentaja joka on rakentanut meidän terassit, leikkipaikan, leikkimökin jne. toooodella nopeasti ja saattanut siinä rakentaessa vasta tehdä tarkemmat suunnitelmat kun taas isimiehen isä on taas tarkempi ja suunnittelee asioita pidempään ennen itse rakentamiseen ryhtymistä. Kerrottakoon vielä ettei kumpikaan ole rakennusalalla joten varmasti tämä taloprojekti on ollut molemmille haaste josta ovat kyllä selviytyneet mainiosti.
 |
| Todiste että välillä myös suunnitellaan ;) |
Tässäpä yksi esimerkki luonne-eroista: Räystäsrunko (öö mikähän on oikea termi mutta se mihin tulee räystäspuut) niin isimiehelle ja minulle olisi vallan hyvin kelvannut laittaa nuo laudat ihan sellaisenaan paikalleen mutta appi halusi välttämättä nuo taiteilla sulavamman mallisiksi. No hienommat kyllä varmasti on noin mutta olihan tuossakin askartelemista.
Eilen tuo kaksikko teki sellaisen reippaan 17 tunnin työpäivän ihan minitauoilla tuon katon kimpussa. Sadesää kun oli jälleen lähestymässä niin yrittivät siksi saada aluskatetta laitettua. Kymmenen aikaan saapui pizzatilaus kannustimeksi ja siitä vielä jatkoivat hommia yhteen yöllä! Huh huh! Mutta kyllä sitä molemmat olikin rikki ja tänään on ollut lepopäivä vaikka tosin isimies jo heti yöllä sekä aamulla uudestaan on käynyt parantelemassa suojauksia jotka kovan tuulenpuuskien takia olivat repeytyneet pois. Lepäsi sitten päiväuniaikaan ja taisi nukkua noin kolmen tunnin päikkärit.
-A-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti