Talon eteen ei olla kyllä tehty nyt mitään pariin viikkoon koska ei ole vain yksinkertaisesti ollut aikaa. Ihan hengästyttää, kun miettii mitä kaikkea parin viikon aikana on kuitenkin tapahtunut. Ainakin syksy on tosiaan saapunut tänne meille. Kaunis ruska on kyllä jees mutta tuo kylmyys on vähän kyllä liikaa. Tiistaina herättiin palellen, kun tuon maalämmön kanssa pitäisi olla tälläisissä äkkisäänmuutoksissa aina askeleen edellä eli olisi pitänyt tajuta laittaa lämpöä tulemaan jo ajoissa. No mutta vahinko korjattu, tosin toisinpäin. Nyt ollaan oltu trooppisissa lämmöissä monta päivää.
Sitten täällähän on vietetty esikoisen synttäreitä...KAHTEEN KERTAAN koska meni vähän säädöksi. Kuopushan oli pari viikkoa sitten kipeänä eli kuumeessa. Luulin että se meni jo ohi, kunnes koko tyttö muuttui punapilkkuiseksi dalmatialaiseksi. 99% varmasti kyseessä oli vauvarokko. Eli ensin ajateltiin että siirretään synttäreitä, mutta osa vieraista (ei toki pikkulapsi vieraat sillä heillä riski saada tauti) halusi silti tulla ennalta sovittuna päivänä juhliin. No juhlittiin sitten viime sunnuntaina neidin toivoman Minion kakun kanssa:
 |
| Elämäni toka sokerimassakakku. Pikkasen kauneusvirheitä mutta ei haittaa. Kelpasi synttärisankarille ainakin. Koristeluun osallistui itse rakentajamestari eli isimies ;) |
Ja tänään toisen porukan kanssa Niiskuneiti kakulla.
 |
| Tämän kakun desing:in salaisuus: Lätkinpä näitä kukkia sinne missä sokerimassapäällys on rumannäköinen. :D |
Ja mistäs se tiukan budjetin rakentajaperhe tulisi iloisemmaksi kun ilmaisesta huvista perheelle: Maailman eläintenpäivänä 4.10 pääsi korkeasaareen ilmaiseksi. Oli muuten muutama muukin liikkeellä eli hyvä että käytiin heti kun puisto aukesi.
Sitten ihan paras ja arvokaskin ilmainen huvi. Tosin tänne ei päässyt mukaan isimies töiden takia vaan mukaan lähti anoppi. (Ja huomaa kyllä että me ei olla kumpikaan sellaisissa ammateissa jossa saisi kauheasti mitään etuuksia. Varmaan monelle ihan arkipäivää saada jotain tuonkaltaista lahjaksi ja monia varmaan naurattaa kuinka oikeasti innoissani olin tästä.) Starkki tarjosi meidän perheelle siis liput Sirkus Finlandiaan kioskilipukkeineen! Ihan mahtavaa! Meidän muksut (jopa tämä yks veekin) oli ihan innoissaan ja jaksoivat katsoa koko kaksituntisen shown. Pienempi heilui musiikin tahdissa. Ja huom sanomattakin on selvää että tämä blogi ei ole mitenkään yhteistyössä Starkin kanssa. Ihan naurattaa kirjoittaa tämä kun kyllähän kaikki tämän tietää. Eihän tämä edes ole mikään ns. oikea blogi vaan ihan päiväkirjaksi voisi kutsua. Mutta pakko silti todeta, ilman siis että mitenkään tästä hyödyn, että Starkin kanssa on ollut hyvä tehdä yhteistyötä tässä rakennusprojektissa. Tyytyväisiä ollaan kaikkeen muuhun paitsi aukioloaikoihin. Voisi olla siis auki paremmin. Varsinkin nyt kun ollaan ihan vaan ilta-ja vklrakentajia.
Mitäs muuta...
Niin isimies on ollut taas aika tiiviisti töissä, mutta jotain hyötyä siitäkin, niin nyt alkavalla viikolla pitää tasoitusvapaata ja ottaa vähän lomaakin niin ke-su onkin taas "rakennuslomaa." Eli taas pitäisi tuolla yläkerrassa tapahtua paljon.
Kuopus sai ilmeisesti vauvarokon jälkitautina korvatulehduksen. Onneksi antibiootti maistuu oikein hyvin niin ei tarvitse sen annosta tapella. ;)
Meikä sai elämäni ensimmäiset parkkisakot KOSKA mulla oli autossa (henkilöpakettiauto) yksi aamu katolla kuljetussarvet enkä uskaltanut ajaa autoa parkkihalliin kun en ollut varma että mahtuuko se sarvineen sinne. Jätin sitten ilmeisesti sakkopaikalle. Mun edellä olleella ei ollut sakkoa mutta mulla ja mun takana olevalla oli. ÄRSYTTÄVÄÄ! En vaan osannut näköjään arvoida sallittua pysäköintimatkaa oikein. Muutenkin ollut kyllä nyt viimeaikoina niin kamala stressi ja ahdistus mm. miten ihmeessä mä tässä elämäntilanteessa saan puristettua opintoni loppuun. Tehtäviä tippuu verkkoalustalle kuin sieniä sateelta. Kun hetken on tyytyväinen olo että on saanut palautettua tehtäviä niin uutta tosiaan pukkaa kahta kauheammin. Yksi päivä istuin tiukasti koneen äärellä kolme tuntia saamatta yhtä ainottakaan valmista sanaa esseeseeni.
Ja voi tätä tavara-ahdistusta. Tänään, kun meillä oli viiden aikaan ne synttärit vol.2, aamupäivällä meidän vaatekaappi eteisestä tultiin hakemaan uuteen kotiin. Eli tavaroiden purkua sieltä ja hetken asunto oli kuin ohjelmassa himohamstraajat. Sitten uuden kaapin kokoaminen eteiseen vanhan tilalle, mutta ohjelmana oli tavaroiden sovittelu uuteen (oikeasti vanhaan, eli entisen lastenhuoneen)kaappiin joka oli pienempi kun se vanha joten roinaa jouti pyörittelemään että mihinkäs tämä mahtuu jne. Tilanne on siksi nyt niin kinkkinen koska isimieshän säilyttää tällähetkellä ihan kaikkia vaatteitaan eteisen kaapissa. Kun yksi makkari on poissa pelistä niin säilytystilaa on aika vähän. Ja joo, on ongelmana myö se että tavarasta pitäisi osata myös luopua. Yksi vauvalelu lähti perjantaina uuteen kotiin ja hyvä niin koska ei meidän lapset sitä ole edes kaivannut.
 |
| Yksi lapsi on ihan taivaassa tässä sotkukasassa. Eipä oikein mitään järkeä näissä mun tämänkertaisissa jaaritteluissa. :D -A- |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti