Uusimme koko asuntoon ilmanvaihdon. Tässä 70-luvun talossamme kun on painovoimainen ilmanvaihto joten täytyy kyllä sanoa että odotan uutta ilmanvaihtosysteemiä kun kuuta nousevaa. Varsinkin kun meillä on taloudessa iso koira niin tuntuu että sisäilma on tosi tunkkainen (vaikka tuuletan ahkerasti.) Toivottavasti ei ole enää tulevaisuudessa.
Uuteen ilmanvaihtokoneeseemme liittyy hauska (no hauska ja hauska, nyt voi jälkeenpäin jo nauraa) tarina jonka me vanhemmat varmasti muistamme opetuksenakin ikuisesti:
Isimies löysi netin ihmeellisestä maailmasta sattumalta juuri lvi-suunnittelijan meille suunnitteleman ilmanvaihtokoneen käyttämättömänä mutta reilusti edullisemmin kun mitä olimme niiden katsoneet maksavan. Pari puhelua ja jo oli sovittu reissu sen hakuun vaikka matkaa kodistamme koneen hakupaikkaan oli reilusti eli noin 3 tuntia ajoa suuntaansa. Mutta tuohan ei ole isimiehen mielestä matka eikä mitään jos säästää ison summan rahaa. ;)
Suurelle ilmanvaihtokoneen hakureissulle isimies otti mukaan vanhimman tyttäremme (markkinoimme tätä hänelle isin ja tytön omana kevätreissuna) ja oikein mukavasti matka mennessä sujuikin. Muumiperheen lauluretki-cd oli kuunneltu monta kertaa ja bongailtu autoja, koiria ja vaikka mitä. Tyttökin jaksoi valvoa koko menomatkan (ja istua paikallaan...eivät olleet pysähtyneet missään menomatkalla)ja vasta noin viisi minuuttia ennen perillepääsyä vasta alkoi olemaan tylsistynyt. Vastassa oli koneen myyjä ja isimies jutteli auton ulkopuolella hänen kanssaan. Tyttö oli päästetty pois turvaistuimesta ja hänpä oli kiivennyt kuljettajan paikalle näppäilemään vipuja. Isimies palasi autolle ja huomasi että auton ovet on lukossa! Auton avaimet oli (tietenkin) virtalukossa. Tyttö oli painanut auton keskuslukituksen kiinni!!! :/ Pieni tai ehkä vähän iso paniikki siinä tuli. Koneen myyjä alkoi etsimään puhelimestaan lukkosepänliikkeen numeroa. Isimies kuitenkin kokosi itsensä ja lasin läpi ohjasi tyttöä painamaan oikeaa nappia. Kuin ihmeen kaupalla tuossa oikeassa napissa paloi keltainen valo ja keltaisen valon tyttömme tunnistaa (muita värejä saattaa välillä sekoittaa mutta keltainen on aina keltainen) ja tuon avulla isimies sai tytön painamaan oikeaa nappia ja mikä helpotus!!! Olisi ollut vähän tympeää joutua hajottamaan joku auton ikkunoista...
Paluumatkalla pysähtyivät huoltoasemalle syömään ja leikkimään ja tyttö huuteli "minulla on niin kivaa" joten ei onneksi jäänyt matkasta mitään traumoja ja jäätelönkin oli saanut. ;)
Joten tällainen vähän erikoinen muisto liittyy ilmanvaihtokoneeseemme. :D
-A-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti