"Tämähän voi olla jännä seikkailu!"

Tänään tapahtui se jota olen "pelännyt" tässä projektissa kaikista eniten: Luovuimme toisesta makuuhuoneesta jotta sinne saa avattua pian porrasaukon. Eli me vanhemmat muutimme nyt nukkumaan x-ajaksi olohuoneeseen. Ja tiedän että moni rakentaja asuu ahtaasti vuokralla. Osa jopa asuntovaunussa tontilla. Ei saisi valittaa. Mutta meikäläisellä on vaan muutenkin niin paljon uniongelmia että jokainen minuutti pois nukkumisesta on yksinkertaisesti liikaa. Mutta olen valmis uhraamaan tämän(kin) tulevien lisätilojen vuoksi. Jotain positiivista sentään. Tytöt on nukkunut jo kolme yötä samassa huoneessa. Vain kerran pienemmän itku on herättänyt esikoisen joka on yhtynyt itkukuoroon mutta muuten menee hyvin. Kuopus herää viideltä ja tulee sitten viereemme syömään ja onneksi usein jatkamaan uniaan kunnes esikoinen herää noin seiskalta mutta kiitos digiajan, saamme hänet usein lahjottua tabletilla jolloin voimme levätä vielä hetken. Otsaani ehkä on tatuoitu jo sana "huono äiti" mutta vielä huonompi äiti olen kamalassa unenpuutteessa.

Mutta se siitä perhehöpinästä. Sitten asiaan eli rakennukselle. Isimies alkoi perjantaina yksin purkamaan entistä kattoa eli nykyistä välipohjaa. Perjantaina katosta oli purettu 1/3. Lauantaina isimies rakensi uudet kantavat välipohjapalkit tuonne. Lauantai oli vajaa työpäivä kun pistäydyimme valmistujaisissa joten sen enempää ei lauantaina ehtinyt tapahtua.

Uudet ja vanhat välipohjapalkit rinnatusten

Vanhaa kattoa

Sunnuntaina isimies jatkoi yksin tuon katon purkua repimällä bitumikerrosta pois ja tuo taisikin olla yksi koko projektin fyysisesti raskain osuus. Näkymä oli sunnuntai-iltana kuin jostain ladosta, jossa järjestetään tansseja. ;) Kiipesin myös itse illalla rakennukselle ja höpistiin ja suunniteltiin kaikkea "jonninjoutavaa" kuten mihin kohtaan tulee sänky, minkä kokoisia huoneita meille tulee ja miten saadaan kalustettua huoneet niin ettei huonekalut plokkaa mahtavia ikkunoita jne. Itsekkin tiedostimme että oikeasti MITÄ VÄLIÄ tässä vaiheessa tuollaisilla on mutta olipas kiva taas vähän fiilistellä.

Kylpyhuoneessa voi ihailla vaikka tätä koivumaisemaa

humppa humppa humppa humppa... ;)

Kunnes maanantaina vedettiin taas yksi matto jalkojen alta. "Porraskäytävähuoneen" katon alta paljastui jälleen ihan mahtava ylläri. Taaskaan ei olla rakennettu silloin kultaisella 70-luvulla rakennuspiirustusten mukaan eli palkit tuossa eteisen ja sen porrasaukkohuoneen välillä on tehty erilailla kun piirustukset antaa ymmärtää. Tottakai meille epäedullisempaan suuntaan. Tarkoitushan on avata tuo aukko suuremmaksi (nyt siis tuohon huoneeseen on ihan normi oviaukko) mutta kaikki menikin taas vähän monimutkaisemmaksi... Tästä lisää myöhemmin. En nyt muista nimittäin mikä ratkaisu tähän nyt oli. 

Pakko jakaa myös yksi mahtava kokemus tänään leikkipuistosta. Esikoinen astui siellä, AIDATUSSA leikkipuistossa, kakkaan! Siis mitä täällä tapahtuu!?! Koko kenkä ja housut oli yltäpäätä sitä itseään. Muut lapset kyselivät ruokajonossa että mikä täällä haisee vaikka yritin leikkipuiston vessassa kuurata kakkaa pois.

Kattomiehet olivat tänään paikalla pellittämässä pikkupätkän ja huomenna tänne tulee lvi-mies käymään. Pian saadaan ehkä lvi-tyypit myös siis hommiin.

maisema tänään maanantaina yläkerrasta

Joku voisi tietenkin sanoa tässäkin vaiheessa "mitäs lähditte" mutta on tänään ollut taas olo että itkeäkkö vai nauraa kun esim. isimies kaatui (horjahti) tuolla katolla jossa oli purettu siis rakennetta pois ja taas niin tuuria että koko muu perhe oli juuri alakerrassa tuon horjahduksen alapuolella todistamassa tuota pum ääntä kun katto pienoisesti niiasi ja listat tippuivat. Katto irvistää nyt kivasti muutenkin tuossa porraskäytävähuoneessa. Uusiksi toki menevätkin jokatapauksessa mutta hurjaa taas oli. Hassua kyllä että vain minä ja koira pelästyimme. Tytöt ei ole yhtään häiriintyneitä kaikesta tästä metelistä. Moottorisaha on laulanut ja ryminä käynyt. Ihme tyyppejä. Mutta huomenna me tytöt ja yksi nelijalkainen poika lähdemme kyllä sitten kuitenkin evakkoon koska ei haluta ketään meidän niskaan.

Ihan kauhujen talolta näyttää meidän koti näissä kuvissa: 

-A-