Ei kiinnosta! Onko pakko! En halua!

Otsikossa isimiehen tunnelmat tällä viikolla ja kohteena siis rakentaminen.

Isimies on ollut nyt kolme päivää töissä. Ja heti on kyllä meno muuttunut....no väsyneemmäksi. Eikä se ole kyllä mikään ihme tai ylläri. Fakta on se että normi kasituntisen työpäivän jälkeenkään on vain niin vähän aikaa muuhun, kuten rakentamiseen, ellei halua rakennella yötä myöten. Jos niin tekee niin se kostautuu väsymyksenä seuraavana päivänä ja väsymyksen oravanpyörä on valmis.

Tähän ISO huokaus! 

Itsellänikin on ollut kyllä niin väsynyttä meininkiä taas lähiaikoina... Olisi kyllä kiva edes muistaa nimetä päivä jolloin ei olisi ollut niin väsynyt. Ahdistaa tämä jatkuva kaaos niin sisällä kun ulkona. Ei vaan ehdi siivota kunnolla. Pihaa olen nyt yrittänyt siistiä ettei kukaan loukkaisi itseään tiili- ja laastimurskeeseen, nauloihin, katon peltipaloihin (peltimiehet eivät aluksi tienneet että me hullut asutään täällä työmaalla ja heittelivät teräviä pieniä pellinpalasia pihalle. Lopettivat kun näkivät totuuden.) Lasivillaakin  kaivoin eilen pienen palasen pienemmän tyttömme suusta! Jäiks! 

Runkotarkastus on vain reilun viikon päästä joten ei auta nyt itku markkinoilla.

Mutta kaikkea pientä on tälläkin viikolla tapahtunut.

Tiistaina valettu lattia oli kävelykunnossa keskiviikkona

Tuuletuskanavien tekoa aloiteltu

Metallinen ötökkäverkko katon ja seinien väliin
Ei pääse kurret ja hiirulaiset pesimään katolle

Talon nurkat on eristetty



Tällä viikolla on myös mm. nautittu sekä kärsitty helteestä. Tyttöjen kanssa käytiin kerran rannalla (yök merivesi on ihan sairaan kylmää. Ei uitu!)sekä "allasbileissä" leikkipuistossa. Harmi että allasbileiden vaahto-osuus olisi ollut juuri kun meidän tytöt nukkuu päikkärit. ;)

Hävitetty tuolla allasbileissä pienemmän uv-puku. Olihan se päällä varmaan kaksi kertaa. :(

Isompaa on käytetty lääkärissä ja saatu epäily lonkkanivelen tulehduksesta. Raukka kävelee kun puujaloilla.

Pienempi on oppinut kiipeämään yli esteiden. Jos sopivan korkuinen este sattuu eteen niin nousee jo seisomaan. Tai jo ja jo. Huomennahan tuo neiti on 11kk eli neiti on ollut vähän laiskempi harjoittelemaan liikkumisen taitoja. Nyt todellakin on oltava silmät selässä tuon pienemmän kanssa kun yrittää kaikkea uhkarohkeaa. Pää edellä vaan alas sängystä, liukumäestä, kaikesta.

Ja jo kuukauden kuluttua pitäisi täällä kaaoksessa viettää tuon pienimmäisen ekoja synttäreitä. Kauhea stressi niistä että mitenköhän sekin onnistuu kun kaikki paikat on vaan niin kaaoksessa ja rempallaan. 

Omatkin "poolpartyt" pidettiin isimiehen viime kesänä rakentamassa altaassa

-A-